Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
On onnesi vallassa lastesi järkein, siks rukoile heille nyt viisautta Herran: kevätmyrskynä nousi he, kahleensa särkein, syysmyrskyjä sietää he voinee sen verran, ilon että sen itsellensä he suovat ja vapauden korjatun kotiinsa tuovat.
Kumminkin tuntuivat Miihkalin viime sanat ystävällisemmiltä; sentähden oli nyt Allin vastauksessakin vähemmän uhkamielisyyttä kuin suruisuutta: »Jos minä olisin lähtenyt iloisena ja ympärilläni olisi pelkkää iloa, silloin saattaisitte minua varottaa ja sanoa: istu, missä kerran olet istumassa, muuten menetät onnesi: mutta niin ei ole. Velvollisuus ja omatunto ajavat minua yöt päivät eteenpäin.
Hyvä on, lausui vihdoin Agnes raukealla, vaan päättäväisellä äänellä, voimmehan sitten erota ... koska onnesi vaatii sitä ... mutta millä tavalla? Meidän kummankin onni vaatii sitä, Agnes, lausui Drake vilkkaasti. Oi, miksi on ihminen oman sydämensä orja!
»Herra Maisteri Lauri Holma!» alkoi hän kirjeensä. Tyhmää! Teatteria! Valhetta! »Lauri rakas, rakas, hupsu, hullu! Hyvä ystävä, ollaan järkeviä. Niin on parasta kuin nyt on, ja näin on hyvä. Minulla on ollut onnellisia hetkiä nykyään, onnellisimpia mitä koskaan olen elänyt. Mutta jos tulet, niin on onneni mennyt ja sinun onnesi.
Se on vertauskuva, joka filosofien kielessä merkitsee: Onnettaren hymy. Jos olisit arvannut oikein, olisit ehkä sinäkin löytänyt onnesi. Kunnioita filosofiaa, sen sanon sinulle, sillä muutoin muutan minä toiseen viinikellariin. Persoonallinen ystäväni Petronius on jo aikoja sitten kehoittanut minua tekemään sen." NELJ
"Niin, se on kai hänen setänsä omaisuus; sillä minä kirjoitin vaan kaupungin nimen ja: seuraa katteini Hjalmarin postia?" "Ei, Annette kulta, niin se ei ole. Mutta, Jumalan kiitos, sinä et tarvitse murehtia, hän on sinulle ansioton, hän on halpa, petollinen ihminen, joka mujerti onnesi ja kenties nauraa sillä." "Mitä sinä sanot? Mikä se on?" kysyi Annette ja karkasi ylös.
»Miks äkkiä vaikenit, impyein, miks silmäsi kyynelöi? Mikä pilvi peittävi päivyein, mikä onnesi ontoks söi? Kas, kuinka kukkivi kaunis maa ja laulavi leivonen ja kuinka pihlaja tuoksuaa sinä vain olet murheinen! Sa oothan umpussa nuoruuden ja rintasi raikas on ja elämä viittovi hymyillen siis olkosi huoleton!
Rippivieras pitänyt aamuhartaushetken. Onko se ennenkin ollut niin pahana sinulle, se akka? On monestikin, tuossakin on iso aho, josta repi tukat, sanoi tyttö kädellään osoittaen päälakeensa. Kun se isäsi antaa sen sinua repiä? Minkä sille isä taitaa, kiittää kun saa pitää silmät päässään. Miksi et jo ennen ole lähtenyt oman onnesi nojaan.
Onnesi on taattu, jos itse vain tahdot; jos et, niin ole iäti käskyläinen, palveliain toveri ja kelvoton koskettelemaan onnettaren sormenpäitä. Loppiaisaatto.
Hän elää muistoissaan, ja jos hän väliin unhottaisikin kuolleen ylkänsä, palaavat hänen ajatuksensa kumminkin aina häneen... Maria on onnellinen, minä olen onnellinen. Mutta sinä, miten on sinun onnesi laita? Ala salaa minulta mitään; sinä tiedät, että sinä puhut hellälle isälle«. «Minä olen onnellinen«, vastasi Anna, ja hänen silmissään välkkyi kirkas kyynele, kun hän majuria katseli.
Päivän Sana
Muut Etsivät