United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut Dmitri ruhtinas riemuton Nyt silmänsä maille loi, Ja hetken ääneti katsoen Hän virkkasi viimein noin: "On sulla suuria peltoja, On niittyjä, nurmia, Ja mainioitakin metsiä Metsästäjän huviksi, Ja tuolta loitolta loistelee Sun perintöhovis myös; Mä noita kaikkia katsellen Kyll' onnesi ymmärrän." Ja Wolmar vastasi: "Veljeni, Mi mieltäsi kylmentää?
Sun kärsimykses taakkaa helpoittaa Ei tahdo vielä taivahinen Ukko Eik' ottaa murheen vaippaa hartioiltasi Hän yhä suuttunut on sinulle Ja hartaat avunhuutos hylkää hän. Voi, on sun kohtalosi tukala, Kun heitti sinun korkein jumala Nojalle oman kovan onnesi Ajalla, jolloin hänen avustaan Ois sulla ollut tarvis suurempi Kuin ennen milloinkaan!
"Saat ajella kanssani kaksi hevosta edessä." "Ei, ei," huusi Stiina haltioissaan, tarttuen mummon kaulaan. "Pitäkää minä vielä, mummo, minä en tahdo! En tahdo lähteä Veräjätuvasta." "Mutta ehkä se on onnesi," kuiskasi akka kyynelsilmin; sillä hän piti paljon lapsesta.
Minkä nyt teet, on kehno, milt'ei rikoksellinen teko: uhraat lapsesi oman yksityisen onnesi tähden. Jeanne kätki kasvonsa käsiinsä, ja itkeä nyyhkytteli rajusti ja sopersi läpi kyyneleittensä: Olen ollut niin onneton ... niin onneton! Nyt olen levollinen, kun minulla on hän, mutta hänet tahdotaan riistää minulta pois. Miten minun käy ... ypö yksin ... nyt?
Sinä et voi pitää minua julmana tyrannina, jos minä pyydän sinua kunniasi kautta lupaamaan minulle ettet kosi yhtään nuorta ladya, ennenkuin ilmoitat asian minulle ja jätät sen minun tutkittavakseni ja pyydät minun suostumustani siihen. Sinä tunnet minua liian hyvin uskoaksesi että minä syyttä kieltäisin myöntymästä siihen, jos olisin vakuutettu siitä, että sinun onnesi olisi vaarassa.
"Menkää te siis pois Valentine-kumppalinne luokse ja jos hän teitä rakastaa, oi älkää häntä pettäkö!" "Tyttö parka! Pettuus, pelkään mä, on sinutkin tähän kurjuuteesi saattanut. Vaan en voi jättää sinua näin oman onnesi nojaan. Minun tulee tietää, missä saat yömajan."
Sinä luulet elämäsi onnen kadonneen ja onnesi auringon iäksi pilveen peittyneen, vai miten?" "Niin onkin, aurinko, kuu ja tuikkavat tähdetkin kaikki ovat sammuneet ja kaikkialla vallitsee kylmä ja kolkko yö", vastasi tyttö nyyhkien, "minulla ei ole enää mitään iloa elämästä".
Tuossa kuvaelmassa minä näin niin selvästi tulevaisuuden edessäni, ikäänkuin tuomio olisi julistettu minulle: siinä on se, joka sinun onnesi vie auttamattomasti! Usko, Helvi, minua!» »Jos olisin tietänyt ennen, että sinulle kuvaelmastamme tuommoinen tuska syntyi, niin en olisi Arvoa sulhoksi asettanut.»
Mitä veljeäsi autit, autit itse vuoksesi ylpeydestä, myrkyttäin antimesi katkerilla soimauksilla ja vihalla. Luuletko alati onnen sinua noudattavan? Sinäkö yksinään olet onnesi perustanut ja ohjannut? Saitko voimia ja apua ylhäältä ainoastaan itse tähtesi? Oletko sinä, joka et ketään rakasta, etkä ikinä ole antajaa kiittänyt, yksinään niin suuren armon ansainnut? Etkö itse tarvitse rukoilla?
Nyt saattaisin ryhtyä tehtaan toimiin ainoastaan sillä ehdolla, että teidän molemmat poikanne sopivat kanssani siitä, että tehdaskin tulisi kuulumaan yhteyteen ja kentiesi aikaa voittaen joutuisi yhteyden omaisuudeksi". "Se on ihan meidänkin aikomuksemme, ja se minua oikein ilahuttaa sinusta, että sinä oman onnesi sattumoilta alati pidät muistakin murhetta".