United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Seisoisin selin sinuhun, sinä vilkkuisit minuhun, sormi suulla, jalka puulla, halu karata, kaiho tulla, sydämet sykähteleisi, puut lunta pudisteleisi. Kuulisin risahtavaksi, tuntisin kätöistä kaksi, kuulisin: »kuka se täällä?» Vastaisin: »varas se siellä!» Siten kun omani saisin, tulevaks sun toivottaisin.
Halventaako se arvoani, että niin olenkin? Anna. Sinä olet maamme vihollinen! Gerbert. En ole, Anna, siinä erehdyt! Olen päin vastoin sen paras ystävä! Minä rakastan sitä niin paljon, niin paljon, että soisin sen tykkänään olevan omani! Anna. Sinä julma olet minun pettänyt! Gerbert.
BOLINGBROKE. Kuningas suuri, omani vain tahdon. KUNINGAS RICHARD. Omasi sun on, minä sun, ja kaikki. BOLINGBROKE. Sen verran mun, kuin uskollinen työni Ansaitsee kuninkaani rakkautta. KUNINGAS RICHARD. Ansaitsee hyvin; ansaitsee sen saada, Joll' uljuutt' on ja rohkeutta ottaa, Kätenne, setä! Ei, ei kyyneleitä? Ne säälivät, mut eivät auta meitä.
Ei!... me emme saa olla heikkoja! Nyt!... meidän täytyy! Minä en voi! en voi erota sinusta... Johanna! Rauhoitu, Jaako!... ei niin!... päästä minut nyt ... päästä! Ei vielä... Johanna! Jaako...! minä rukoilen sinua ... älä tee eroa minulle liian vaikeaksi... Jaako! minun täytyy ... nyt! Johanna ... omani... Mitä nyt! Nyt täytyy ilmaista kaikki, muu ei auta. No...? Etkö saa suutasi auki?... vai!
"Ja täällä saan elää jok'ainoan hetken yhdessä rakkaan Eugenini kanssa ... täällä minä odotan häntä kotiin työstä ... juoksen häntä vastaan ja suljen hänet syliini... Hän on minun ... minun omani ... minun mieheni ... minä järjestän kodin hänelle ... minä..." Ja hän vajosi sohvalle, nojasi päänsä käteensä ja vaipui suloisiin unelmiin.
Maria katseli Marttiin päin ja vastasi varmuudella: Ettekö tiedä, että me seuraamme toisiamme joko elämään tai kuolemaan? Ja sitten riensi hän Marttia kohden. Martti ojensi hänelle kätensä, ja kun Maria siihen tarttui, laski hän siihen kultasormuksen. Saanko minä tämän, kysyi Maria punastuen. Saat, jos en enään palaa, olet sittenkin ainiaaksi omani.
»Huono kyllä», sanoi Tiina, »ja hän on teitä kovasti odottanut, sitte erittäinkin, kuin Niilo maisterin täytyi pois lähteä.» »Vai on veljeni jo lähtenyt pois! Voi, etten häntä saanut tavata! Tiina hyvä, minä olen kovin märkä, antakaa minulle kuivia vaatteita siksi kuin omani kuivavat, että minä pian saisin mennä äitiäni syleilemään.»
Minä olen kuitenkin usein ajatellut, että, jos saisin kallistaa tätä synkkää otsaani jotakin lumivalkoista povea vastaan, joka olisi minun omani, ja asua erämaassa kaukana ihmisten näkyvistä ja kaikesta siitä huolesta ja vaivasta ja viheliäisyydestä, joka vaikeroi ja hikoilee ja huokailee minun ympärilläni, minä kenties pääsisin tuon ylen suuren tuskan vointeesta, joka kalvaa olentoani.
Stålhahnen kanuuna minun katollani tämä saari on nyt minun omani, ja monta kesää olen jo asunut Latvasaaren kuninkaan hovilinnassa on minulla aina uudistuvana muistutuksena hänen keksintönsä todellisuudesta.
Pitäkööt uskonsa ja pappinsa, minä pidän omani. On nähty ne omin sanoin rukoilemiset mitkä Helgankin. Mistä pastori sitten saarnasi? kysyi Helga, kuin sovittaakseen. Hyvästä omastatunnosta ja tunnon rauhasta. Sehän oli hyvä teksti. Olihan se ... sille, joka osasi ymmärtää.