United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
»No entä te?» kysyi Liisa Viion leskeltä. »En minä tule», sanoi Viion leski terävästi ja yritti sanomaan, ettei Elsankaan ole pakko mennä. »Minä muistelen, että teillä oli komea puku, kun olitte Elsan rippikirkossa. Jos se ei ollut omanne, niin kyllä minä hankin teille?» »Omani se oli.» »No rakas Viioska», alkoi Liisa, ja ihmetellen kuunteli Viion leski, kun Liisa nöyrästi pyyteli.
"Ja sadassa vuodessa päiviä." "Onko tuo teidän oma hevosenne?" Topias ilosilmin katseli ylen lihavaa hevosta, joka seisoi valjastettuna työreen edessä. Reessä oli kirstu, joku tuoli, pöytä ja sänky. "On, kyllä hevonen omani on" ääni oli puoleksi kerskaava, puoleksi nauruinen "mutta talli, jossa sitä hoidan, on vielä vieraan." "Sepä se."
Ei! ei hän silloin olisi puhunut minulle, niinkuin puhui, ei katsonut minuun, niinkuin katsoi, ei hymyillyt minulle, niinkuin hymyili. Mutta vaikkei hän olisikaan oleva omani, minä rakastaisin häntä sittenkin, sitä muistoa, mikä hän olisi oleva minulle, sitä kuvaa, minkä hän olisi mieleeni jättävä. Rakastaisin häntä siksi, etten voisi rakastaa ketään muuta niinkuin häntä! Niinkuin Beatricea Dante!
Muut juonill' onkii mainetta, mut minä Rehellisesti sulaa suoruutt' etsin; Muut vaskirahans' ovelasti kultaa, Omani minä näytän paljaaltaan. Uskollisuuteeni sa luota vain: "Tosi ja vilpitön" on lauseenain. Tämän neiden Me lunnaiks annamme Antenorista. Saat hänet haltuus portissa. Ma tiellä Hänestä kerron. Pidä häntä hyvin!
Isäni jätti velkoja jälkeensä; lainaa minulle kolme tuhatta ruplaa, ja Lahvartin talo on tulevana keväänä minun omani."
Sinulla on talo ja karjaa ja kaikkea muuta, mutta mitäs minulla; sinulla on oma leipä, mutta minä olen ostoleivässä; kolme ruplaa viikossa saa leipään, vaikka mistä. Kun tulen kotiin, on leipäkin lopussa. Taaskin pane puolitoista ruplaa liikkeelle. Niinpä annakkin minulle omani. Siten saapui suutari tienristeyksessä olevan kuvakappelin luo. Sen takaa kiiltää jotain valkoista.
Elköhön sinä ikänä, Kuuna kullan valkiana; Tulko luojan tuomiolle, Herran kasvoja katselko, Ken lie luo'un estänynnä, Aivotun anastanunnai Orahall' oli omani, Taimella taki hyväni,
Tapio talon isäntä, Metsän ukko halliparta, Mielikki metsän emäntä, Metsän armas antimuori, Tule jo kullat ottamahan, Hopeat valitsemahan, Ainoat omistamahan Ota soljet, sormukseni, Vähät lahjat viimeiseni. KARITAR Ota multakin omani, Ainokaiseni omista, Vähät lahjat viimeiseni.
Tule Jooseppi, rientäkäämme, että ennen puolipäivää ennätämme hyvän pastorimme luo Heiligkreuz'iin. No rientäkäämme, minä vien sinut kotiin, armas kaunokaiseni! Katsokaa, onnelliset neitsyet, nyt hän on minun omani emmekä pidä lukua teistä emmekä muistakaan pahansuovista kummituksista! Ja hänen raikas huhoilemisensa kajahteli siintävään etäisyyteen asti ikäänkuin kiitoslaulu Pääsiäis-aamuna.
Pikkutytöt ovat turvautuneet äitinsä helmoihin. "Ka, oletteko siinä, eihän vieraan Antia tarvitse pelätä enemmän kuin omaa Ottiakaan. Minä sitä sitten en ole saanut noista kakaroista rauhaa, ensin äidin ja sitten omani...."