Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Ainoa, joka siihen aikaan kiusasi oli isävainajan muisto. Jaakko Jaakonpoika ei koskaan voinut saada varmuutta siitä, olisko Jaakko Matinpoika ikinä suostunut myymään Pihlajanientä. Hänestä aina vain tuntui siltä, ettei äijä olisi siihen suostunut.
Olispa minulla sinulle, poikaseni, jotain antamista, mutta tokkohan kelvannee. Mitä? Olisko isällä raha-apua vai mitä? kysyin minä. Hm, hm! Onpa sitä elämässä kalliimpaakin kuin kulta ja hopea, arveli isä. Jospahan olisit isän poika, niin antaisin sinulle kaiken tietoni. Arvasin mitä tietoja hän tarkoitti ja vastasin: Enhän minä niitä muistaisi. Yks yö ne muistoon painaa, sanoi isäni. No, miten?
"Mitä me nyt teemme tämän talon kanssa, sillä silminnähtävä on, ettemme voi tätä oikealla tavalla hoitaa, sitten isäs kuoleman olemme menneet taaksepäin aika vauhtia?" kysyi emäntä Annareetalta ja laski sukankudelmansa pöydälle. "Enkai minä ymmärrä olisko tuo paras että myötäisiin", arveli Annareeta. "Mihinkäs sitten itse joutuisimme?" "Mentäisiin johonkin huonemieheksi", esitteli Annareeta.
"Sepä nyt suuri kunnia olisi, päästä Taavi Hannulan vaimoksi!" virkahti Miina pilkallisesti puhaltaen. "No vaikk'ei niin suurikaan! Mutta häpeällistä se taas olisi meille, että tuo köyhä kasvatti vie naapuritalon pojan Lydian nenän edestä älä sinä keskeytä ja Lydia jää vanhaksi piiaksi. Ja olisko meillä minkäänlaista tulevaa hyötyä Annan ja Taavin naimisesta.
Lapset katselivat häntä uteliaasti. Olisko mahdollista, että tuollainen kurja puukanto antaisi kaikki, mitä siltä pyytää? He tahtoivat koettaa. Kantoraukka, sanoi Morsa, lähetä minulle helminauha! Lähetä minulle pyssy! käski Sveru. Minä tahdon olla korein kirkossa, lisäsi Morsa. Minä tahdon ampua kaikki leivoset ja oravat tässä metsässä, selitti Sveru.
KONRAD. Olisko perkele irti, niin onpa tässä mies, joka soittaa hänen sauvallansa pian alas kötsiinsä takasin. Tässähän Lapin noita! SELMA. Julmettunne itseäskin! KONRAD. Mitä! Kuulenpa noitalintuni äänen. No tule tule, herttanen, kanssani livertelemään! THEKLA. Pois!
Sydän kuristuu, veljeni, sydän kuristuu ja kolkosta ikävyydestä lakastuu miehen mieli. SIMEONI. Olisko tässä enään muuta keinoa edessämme, kuin maantie, kerjäläisen pitkä ja kova peltosarka? JUHANI. Se olkoon viimeinen pelastuksen tie. Mutta minä hengitän kuin tyhjästä tynnöristä. Eikö enään keksi yhtään ainoata konstia ja koukkua veli Aapon aivo? AAPO. Mitä voimme saattaa matkaan tyhjästä?
Vaikk'en ole teille, herra vänrikki, vastauksen velassa, niin tahdon kuitenkin sanoa, että isäni käski minun sen tuomaan hänelle. Bartholdus Simonis. Nyt et puhu totta, Anna! Isäs on ylen kunniallinen mies antamaan nuorelle tyttärellensä niin kelvottomia käskyjä! Olisko teillä jotakuta oikeutta vaatia minulta totuutta?
NIILO. Olisiko hän ostanut? SAARA. Valehteli. NIILO. Kyllä minä kuulin sivumennen Sjömanin puhuvan, että hän aikoo myydä, mutta SAARA. Olisko se mahdollista. NIILO. Mitä nyt on tehtävä! SAARA. Hanki rahaa. NIILO. Mistä minä ne hankin. SAARA. Että se juuri tuon riivatun haltuun joutui. NIILO. Kyllä sinun pitää mennä armoa pyytämään. SAARA. Minunko tuolta ? NIILO. Mutta ajattelehan.
Jollen sillä pääse, on edesvastaus teidän. Siis rahat tänne heti paikalla! VAINIKKA. Mutta, herranen aika! Olisko se mahdollista, että minä olisin teille niin paljon velkaa? TUOVILA. Ettekö te todella sitä tiedä? Vai olisitteko unohtaneet? VAINIKKA. Sitä en usko. TUOVILA. Mutta kun tässä on selvä velkakirja.
Päivän Sana
Muut Etsivät