Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Niin hemmoiteltu kuin olinkin huomattujen henkilöiden suosionosoituksilla, oli tämä niin odottamatonta.
Punaposkin, valkeana lumesta tulla humppasikin Helena jo luokseni ja sitten sitä taasen lähdettiin. Kuu kesä vihdoin tuli, sanoi Helena eräänä päivänä: »Nyt Mikkoseni, leikki pois. Tänä kesänä sinunkin pitää ruveta työtä tekemään.» Ei tarvinnut hänen sitä minulle kahta kertaa sanoa. Hänen äänellään oli jo minuun hurmaava vaikutus. Minä olinkin, sanonko ma minä olin häneen rakastunut.
Ja niin sairas kuin silloin olinkin, sain minä kaksi seikkaa selville: että perämies oli humalassa, kuten kapteeni oli huomauttanut, ja että minä hänestä, juopuneena tai selvänä, näytin saavan arvokkaan ystävän. Viisi minuuttia sen jälkeen olin vapaa siteistäni.
Niinpä minä olinkin kärsinyt niin suuren tappion vallan ja maineen puolesta, etten minä olisi saattanut ajatella itselleni mitäkään korvausta missäkään menestyksessä kotomaassani.
Sillä välin kaikui korviini rabbiinin ääni kuin jostakin kaukaa: »Niin, Talmud kehoittaa meitä tutkimaan, ennen kaikkea tutkimaan!» Hän nousi ja sanoi kohteliaasti: »Mutta hiukan virvokkeita! Olkaa hyvä!» Minäkin nousin. Kohteliaimmin lausuin, että hän oli nähnyt aivan liian suurta vaivaa; minä olinkin jo liian kauan kuluttanut hänen kallisarvoista aikaansa ja pyysin nyt saada häntä kiittää.
Silloin noita ylioppilaita ei vielä ollutkaan joka kuusen juurella, niin että minä olin herra, enkä ainoastaan omasta mielestäni, vaikka olinkin iältäni vasta parissa kymmenissä. Ja kesä oli luonnollisesti kauniimmillaan, kentät kukoistivat ja puut vihannoivat ja linnut lauloivat niinkuin te sen kaiken hyvin tiedätte rakkauskertomuksista.
Tämän miehen liikkeet olivat niin varovat ja hänen tähystyspaikkansa niin kummallinen, että minä, niin huutavassa hädässä kuin olinkin, päätin ensin vähän tarkemmin tarkastella ennen kuin käyn hänen kattonsa alle suojaa pyytämään.
Hän oli suojellut minua; mutta vaikka olinkin lapsellinen ja kokematon, osasin kuitenkin päättää hänen tehneen niin, ainoastaan estääksensä alamaistaan käyttäytymästä röyhkeästi minua kohtaan... Minä olin liian innostunut Charlotteen, että olisin herra Claudiusta tavatessani unhottanut hänen mielipiteensä sedästään.
AINA. Tottelematon tosin olinkin. Ei aikaa ollut sitä ajatella! Ma saavuin metsään yhä syvemmälle, Kun tahdoin sitä kiini tavoitella. Luo portaan päästen, laskeus hän tälle Niin liki, liki pääsin, kuin näin täällä... KILPI. Näit täällä? AINA. Miehen, millä oli päällä Kaunoiset vaatteet tummanvihreät. Mietippäs, keskellä metsää juuri! Häll' oli parta, pyssy, koira suuri!
Inhotti kaikki mitä näki, inhotti muistella kulunutta iltaa. Kuinka minä sentään saatoin sillä tavalla käyttäytyä, ja kaikkien nähden? Täytyisi oikeastaan pyytää Selmalta anteeksi. Mutta se olisi liikaa sekin. Kaikki voisi muuttua jälleen entiselleen. On kuitenkin parasta kuin on. Ja tulihan siten ilmoitettua muuttonikin. Lienee viisainta olla jo kokonaan sekaantumatta. Ja niin minä olinkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät