Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Tyttö miettii: silloin vasta Voin hänt' ehkä miellyttää. Silloin päivän koittarena Suudella hänt' aina saan, Laulaa laulun, helmassani Tuuvittaa hänt' unelmaan. Ihanne. Mull' lapsest' aikain oli ihantein, Ja onnellinen olinkin sen kanssa; Mä kukkaskiehkuroita sille tein Ja palkinnoks sain aina makeitansa.
"Minä todella sinä iltana olinkin rakastunut, en kauniisen lauluun enkä lämpimiin säveliin, vaan jononkin kovaan ja jäähdyttävään... Muistatteko, mistä puhelimme astuessamme Kaarle XIII:nen torin poikki?
Vakavamielisen kertojani uudenmuotoinen tarinakaan ei voinut minua siis pitemmältä huvittaa. Siirryin lähemmäs nuorisopiiriä, pyrin hauskemmille markkinoille ja ennen pitkää olinkin innostuneena mukana teuhailemassa tuon iloisen parven hilpeissä leikeissä.
Juuri vähää ennen, kun minun piti arestihuoneesen lähtemän, sekaantui samalla kohdalla kadulla pari kolme matruusia, jotka olivat ystäviäni, parin neekerin kanssa tappeluun, niinkuin olin saanut asiamiesteni kautta heidän kanssaan sovituksi, vaikka olinkin tarkan valvonnan alaisena.
Kun sinä orpona jouduit pappilaan, olin minä yhä vielä kotiopettajattarena; minulla ei ollut mitään omaa kotia enkä siis voinut antaa sinulle hoivaa enkä suojaa. Siksi olinkin kiitollinen, että sinä pääsit Janne sedän luo. Siihen aikaan en vielä tuntenut kälyäni ja vasta aikaa voittain kehittyivät minussakin täyteen varmuuteen nuo aatteet, jotka hän tuomitsee niin hyljättäviksi.
Oli kuin olisi koskettanut kuollutta... Tanssiskelin ... ja minusta tuntui kuin olisin harhailija, elotoin ja väritöin aave ... kävin teattereissa ja laulajaisissa ... ja mielestäni kaikki oli tuhmaa ja naurettavaa... Koetin ilkamoida ja naureskella kuten ennen, vaan siitä ei tullut mitään, olin kuin noiduttu ... niin, minä olinkin noiduttu ... elämän totisuus, johon olit minun vienyt, se oli noitunut minun ... en voinut siitä irtaantua ... ja niin olin molemmilta puolin syrjään sysätty ... pysyttelin kiinni tyhjässä, ilman minkäänlaista jalan sijaa.
Siitä heille kerroinkin, paitsi meidän kihlauksestamme Maryn kanssa, jonka huolellisesti salasin. Minä saavutin hyvin pian miehistönikin suosion ja kunnioituksen, vaikka olinkin niin nuori, ainoastaan 19 vuotias.
Taas muistin ilkeää akkaa ja arvasin hänen sen vieneen, läksin kävelemään kantaen koria käsivarrellani. Sinä päivänä oli minulle onni myötäinen. Pimeän tullessa oli minulla vaan kolme pientä kirjaa jälillä ja rahaa oli kerääntynyt yli viiden ruplan. Siis oli melkoinen voitto lähtenyt ja minä mennä laputtelin hyvällä mielellä kotiini, vaikka olinkin kelkkani menettänyt.
Monta kertaa kutsui hän innossaan minua perin sokeaksi kun en voinut nähdä juuri sitä kalaa, jota hän tarkoitti. Ja lyhytnäköinen minä todella silloin olinkin, sillä Susannan pieninkin liike huvitti minua paljon enemmän kuin kaikki kalat. Luonto ympärillämme oli todellakin hurmaava. Valkoinen vene kellui kuvansa päällä, aivan kuin olisi se ilmassa riippunut.
Kirja oli oivallisen kaunis, se täytyy minun tunnustaa, vaan siinä se kaikki, että se oli kaunis. Sillä tuota A-puustavia en ollut minä mies löytämään, vaikka olin jo lähes kuuden vuoden vanha. Pian olinkin kaikki lehdet läpikatsellut. Viimeisellä lehdellä näin linnun kuvan. Kun sitä ihmettelin, sanoi muori, joka istui liedellä lämmitellen itseänsä, se on aapiskukko. Ja sitten hän vielä lisäsi: se kukko se juuri onkin, joka antaa kaikellaista hyvää suuhun pantavata sellaisille lapsille, jotka ahkerasti lukevat. Mutta koetappas, ehki, ruveta tavustelemaan ison Aan kanssa, sillä siitä on alku aljettava ja lopuksi tulee
Päivän Sana
Muut Etsivät