Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
OORTTA. Olla rauhassa. RIIKKA. Jollei kukaan vaivaisi kanssa ihmistään enemmän kuin minä OORTTA. Luonnollisesti olen se minä, joka en koskaan voi antaa ihmisten olla rauhassa, sano ajatuksesi suoraan Riikka. Olenhan minä jo tottunut sinun pistelypuheisiisi. Ohhoh kuinka teillä on kylmä. RIIKKA. Totta kyllä, ei täällä ainakaan lämmin ole. Katri! Tuleppas panemaan puita pesään.
Hän istui keinutuolissa niska patjaa vasten, ja kun hän kumartui asennostaan eteenpäin ja jutteli innoissaan, muodostui hänen vaaleihin kasvoihinsa pari hymykuoppaa, joilla tuskin oli mitään tekemistä lemmentunteiden kanssa. »Niin, niin», myönteli Jakob miettivästi, »olenhan minäkin vähän säästöjä koonnut ... ja usein on ollut sangen vaikea ratkaista, minne ne sijoittaa.
Ajattelehan, että poikasikin jo rupeaa ymmärtämään. Mene hitoille, akka! Vaimo tempaa pullon hänen kädestään. Vai sinä uskallat. Annatkos tänne. Väistyvät oikealle takasin. IV:s KOHTAUS. Aili yksin. Tulee. Kas niin! Nyt siis 19 vuoden vanha. Niin vanha ja kuitenkin näin keskenkasvuinen. Olenhan kuni koulutyttö, hapuroin sinne tänne, enkä kuitenkaan selville pääse, rauhaa saa.
No niin, olenhan nyt kuitenkin kokki! saa katsoa, että voi pistää kapustansa johonkin ... ei niin kauhean tarkka siitä, jos joku polttaa itsensä vellillä! Sillä aikaa kuin hän hajamielisesti katseli ylös ja alas, tuntui hänestä äkkiä kuin hänen olisi pitänyt tuntea mustakiharainen pää ensimmäisellä rivillä heistä alaspäin... ... Perämies! Niin kyllä, se on perämies Lind!
"Siinä on siis kaikki, mitä asiasta tiedätte?" kysyi luutnantti epäilevästi. "Saakeli, luutnantti von D ! Olen jo sanonut enemmän kuin tiedänkään, olenhan jo sanonut yksin arvelunikin!" Luutnantti kääntyi siihen ratsumieheen, jota olemme nähneet hänen jo kerran ennenkin puhutelleen ja joka ei ollut kukaan muu kuin aseettomaksi tehty poliisimies.
Itkunsa seasta tuskaisesti saneli: »Olenhan sen arvannut, että siitä sinä olet minulle niin paha.
"Minä luulin jo sinunkin vihoissasi ja ylenkatsoen menneen luotani!" "Sitä et saa uskoa, mummo!" sanoin minä innokkaasti. "Pappi lähetti minut takaisin, hän on niin sanomattoman hyvä ja minä minä en edes tiedä, mitä viha ja ylenkatse on." "Se on, sinä rakastat koko maailmaa!" lausui hän hieman hymyillen. "Niin, olenhan jo sanonut sinulle!
LAURA. No niin äitisi ! JANNE. Minä tiedän, mitä tarkoitat. Hän on muka yhtä talonpoikainen ja sivistymätön kuin nekin, eikö niin? LAURA. Niin, suo anteeksi Janne, mutta rouva, joka nuuskaa ja kiroo JANNE. Kiroo? LAURA. Niin, olenhan minä usein kuullut hänen suustansa pujahtavan sanoja tuommoisia kuin »hitto vieköön» ja »saakeli soikoon», ja kirouksiahan ne ovat, tietääkseni.
»Niin», sanoi ukko Swart, »siinä hän on oikeassa, ja olenhan minä aina sanonutkin, että semmoinen valkoinen kaulus se antaa oikein herramaisen muodon. Frits saa myös sellaisen kauluksen.» Mutta missä oli Frits sillä aikaa? Hän ja Dorotea istuivat käsitysten vanhan seljapuun alla.
En osannut täällä mä käydä sun kanssasi karkeloin, mut tule ja Tuonelan mailla opas ehkä mä olla voin: Näät siellä tunnen ma kaikki, puut, pensaat ja polut jo nyt. Siell' olenhan niin monta kertaa sun tähtesi kävellyt. Minust' oli kuin olisi soudettu me kirkasta järven pintaa ja aurinko aaltoja lämmittänyt ja rantakallion rintaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät