Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Minä karkaisin luontoni ja purin hammastani. Kaivoin sitten taskustani tämän kääntöpään veitsen, ojensin noin käteni ja huusin: "Pakenetko, taikka lämmittää ruuti leukojasi!" Karmistuipa siitä pahan sisu ja vapisten kuin lankakerä hiipaili hän edelläni polkua.
'On, on ... paljonkin parempi on ... nyt on hywä, mutta annasta wielä siitä pullosta', sanoin minä ja ojensin käteni pulloa wastaan=ottaakseni. Naapuri antoi pullon. Sen saatuani kallistin minä siitä niin paljon, että suuni tuli täyteen kuin puhuttu rakko. 'Kas niin! Nyt se tepsii mies hänestä tulee kuin tuleekin.
Vähän matkan päässä ulapalla näin saarosen, niin pienen, että vaan yksi siihen mahtui. Hurjassa ihastuksessa ojensin sitä kohden käteni ja huusin: Siinäpä olis armas asua: mahtuisi vaan yksi, toiset hänt' ei turmelisi! Matkustajoita oli laivalla runsaasti, laivan täydeltä. Kaikki näyttivät alussa niin iloisilta kuin läikehtivä lainekin, jota laiva halkoili.
Tämä taasen loukkasi sotaista ylpeyttäni niin, että minä ojensin vartaloani ja koin näyttäytyä erinomaisen miehevältä. Ruhtinasta miellytti minun ankaruuteni, hän kysyi nimeäni ja näytti vielä säälivän minua enemmän sittenkuin hän oli kuullut, että syntyni salli minulle toisenlaisen kohtalon, kuin tähän saakka olin saanut kokea. Hän käski viedä minun erään upseerin huomaan.
Hän oli muutamilla sanoilla lausunut sen kaiken viehättävyyden ja siunauksen. Mutta ilveilijän, pilkallisesti nauravine huulineen, joka sanoillansa polki minun sydäntäni, hänen piti joutua häpeään. En tiedä vieläkään, mistä sain rohkeutta siihen, mutta minä seisoin äkkiarvaamatta hänen edessänsä ja ojensin sanaakaan lausumatta hänelle avatun kourani, missä oli viisi helmeä.
Kaivoin rahat esille ja ojensin ne hänelle, jonka jälkeen häijyn näköinen, huolimattomasti puettu pikisilmä-akka kantoi pöytään leipää, voita, silakkaa ja savustetun lampaankyljen. Kun menin pöydän taakse navetakseni aterioimaan, tuli lähelleni pöydän päähän istumaan muuan vanha ukko.
Pastori huomasi nyt, ettei hän ollut minkään rengin kanssa tekemisissä ja vakuutti sielunsa autuuden kautta, että saatoin huoleti uskoa hänelle asiani. Ojensin nyt hänelle takaisin äsken saamani rahat ja lausuin: »Kas tässä saatte rahanne takaisin. Nimeni on Tapani Löfving ja olen ainoastaan koetellut, oletteko te luotettava suomalainen.
Se on juuri sinun tapaistasi: hämmennellä ja sammuttaa. Ihan kuin ilkkuakseen leimahti samainen halko tuleen ja puut alkoivat paukkua ja räiskyä aivan kuin minua pilkatakseen. Jos totta tosiaan pyhimyskin suuttuu, niin kyllä varmaankin sellaisesta ivasta ja pilkasta. Se on sietämätöntä julkeutta. Ojensin kärsimättömästi jalkaani ja satuin nykäisemään Hallia, joka ulahti ilkeästi.
Se särkyi, ja meidän jaloissamme kieriskeli perunoita. Hän katseli minua hämmästyneenä ja hätkähtäen. Häneltä pääsi syvä huokaus. Minä ojensin käteni. Hän pudisti sitä, mutta hänen kätensä tuntui hervottomalta. Hän selvitti kurkkuaan hämmennyksissään, ja minä saatoin nähdä, miten hiki alkoi valua hänen otsaltaan. Selvästi näki, että hän oli pahasti pelästynyt.
Kaikki oli vielä aivan samoin kuin sinä iltana satakolmetoista vuotta sitte, jolloin olin vaipunut pitkälliseen uneeni. Seisoin hetken puhumatta paikoillani ja katselin huonetta. Seuralaiseni katseli salaa minua pelon ja säälin sekaisella uteliaisuudella. Ojensin käteni ja hän tarttui siihen hänen hennot sormensa vastasivat hiljaa puserrukseeni. Vihdoin hän kuiskasi: »Eikö olisi parasta, että lähtisimme pois täältä?
Päivän Sana
Muut Etsivät