Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
Vaikka onnes itse autuus oiskin, Vaikka hetket hempeimmät se soiskin, Kaikk' on katoovaista Tästä luonnon laista Lempikään ei poikkeusta tee.
Oi sotilas! jos sydän rinnassas Sun onpi, eikä kiven kannikas, Et vainotöilläs veren vikoja Niskoilles etsi viattomilta! Ne tahra sotilaan On kunniaan. Ja kaunihin mun oiskin ollunna Tään lapsen kanssa silloin sortua, Kun armahani hurmevirrat mun Löi pyörryksiin kuin sieluun ammutun. Mä siitä virkosin Vaan kahleihin!"
Ole huoleti, Mun sisarein, käy toimeen vakavasti. ELMA. Mä ankarasti panssaroittuna Nyt seison tässä; peli alkakoon. Ja jospa oiskin mieli synkeä Kuin syksyn yö, niin ilon naamarin Nyt murhekasvoilleni panna tahdon, Ja mitä katkeraksi sydän kuiskaa, Sen ilmoittakoon ihanaksi kieli. HANNA. Kaikk' onnistukoon! Mut isäs, luulenpa, jo lähestyy.
Kas, laulaja, hän on sotamies! ja hän lempivi soturin lailla, min mielessä aina on kotilies, vaikka vierii hän vierailla mailla. Ja laulaja hän on ritari vaikk' oiskin vaan de la Mancha! Hällä kädessä toisess' on kitari ja toisessa peitsi vankka. Hän sotii ja kulkee ja kullervoi vaikka tuulimyllyjä vastaan! Mut maailman kaiken hän taistohon voi toki vaatia armahastaan.
Koti niin, oma koti! sana armas Se sielullemme suloutta suo Vaikk' oiskin moni kyynel muutoin karvas, Niin siinä sydän lohdutusta juo. Mutt'ei oo pysyväinen lempi mainen, Ei koti, onni ihanaisinkaan Meit' auta, jollei lempi jumalainen Saa pyhittää sit' ikihehkullaan. Jumala itse rakkaus on pyhä, Hän meille antaa lemmen pysyvän, Hänestä vuotaa lemmenvirta yhä Synnyttäväinen ikielämän.
Vaikka onnes itse autuus oiskin, vaikka hetket hempeimmät se soiskin, kaikk' on katoovaista tästä luonnon laista lempikään ei poikkeusta tee.
Ryntääjää jopa Aineias kivell' iskenyt oiskin kilpeen tai kypärään, tuhon yltään torjua koittain, 289 Peleun poian miekka jo myös hält' ottanut hengen, mutta Poseidon, maan järisyttäjä, huomasi vaaran, kohtapa virkkoi näin jumaloille hän ainahisille: "Voi, jalon Aineiaan nyt kohtalo huoltani nostaa!
Alamainen kuninkaanko tuomariksi? Ken tässä Richardin ei alamainen? Varast' ei kuulematta tuomita, Vaikk' oiskin rikoksensa päivänselvä; Mut taivaan majesteetin kuvanko, Sen valtamiehen, sijaisen, jo ammoin Voidellun, kruunatun ja istutetun, Tuomitsee alamaisen halpa ääni Poissaolevana? Taivas varjelkoon Puhdasten mielet kristityssä maassa Noin inhaa, mustaa työtä tekemästä!
Sytyttäisikö hänkään muuta kuin lempeä, vaikka hän oiskin, kuin tämä vanhus, voipa ja ylhäinen, ja mun viettelis onnensa ansaan?» »Hoh, hoo!» kaunis Johanna nyt huokasi, »eip' ole turhaan arvossa kulta, kun saa saman vertaisiksi se kaikki, vanhan nuoreksi luo sekä nuoren luontavi vanhaan.
Jos aimo se mies sinut oiskin 428 kaatanut vain, joka mulle ol' armas puoliso muinoin! Kylläpä kerskailit, miten voimaa, kättä ja peistä voittelijaks sull' ois Menelaon urheamielen! Niinpä sä nyt mene siis, Menelaos urhea vaadi kanssasi uuteen kamppailuun!
Päivän Sana
Muut Etsivät