Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
»No se on tietty», vastasi vieras. »Tuhansia kiitoksia toimistasi, hyvä Sanna. Jumala sinulle palkitkoon ja Nikkilän emännälle ja isännälle», lausui Vimparin vaimo ja heltyi itkemään. »No nytkö sinä itkemään rupeat, kun suoja saatiin ja kuoleman kynsistä pakenemaan päästiin», sanoi Vimpari, vaikka itsekin pyyhkäisi takin hihaan silmiään.
Sen aseen, jonka tarkoitin muita kohtaan, on hän kääntänyt minun omaan poveeni. Ja nytkö täytyy kaikkien kärsiä minun tähteni? Houritko sinä. Se ei ole vielä myöhäistä; jos minä heittäyn tuonne kanavaan, niin muut pelastuvat. Kun Joonas heitettiin mereen, niin myrsky asettui. Sinä et saa estää minua pelastamasta muita. Ei, hyvä mies, se enää auta. Jos ei autakaan, mutta minun täytyy sinne.
"Hiljaa, katso hän tuntee sinut ja ojentaa kätensä. Juho leikki hänen kanssaan!" "Nytkö leikkiä! kuinka hän on kuuma, mitä teemme?" "Meidän täytyy olla kärsivälliset." "Kärsivälliset! Luulinpa sinulla olleen paremman lohdutuksen. Nyt sinun täytyy käyttää rukousta, tuota rukousta, josta aina puhut, nyt voimme nähdä sen voimaa!"
Auno heitti kirjansa käsistään, kääntyi katsomaan kirkolle päin ja sanoi: Nytkö ne jo kirkosta soittavat pois, vaikka kello on vasta kaksitoista... Mitähän ilmaa se nyt tietää, kun niin selvästi kuuluu kirkonkellojen ääni? Olisiko tuulenhenki siellä, vai tietäisikö tuulta sinnepäin. Ja mikäpäs kumma sen tuosta viiden kilometrin päästä on kuuluessa näin kauniilla ilmalla!
Mutta sama se lisäsi hän hetken kuluttua saatatpa yhtä hyvin olla ensimmäinen ja viimeinen, jolle sen kerron. Minä en kosinut Esteriä, orpanaani. Se oli hänen isänsä valtiopäivämies itse, joka tyrkytti häntä minulle. Ja nytkö hän ei huolikaan teistä? Nyt on hän tullut tänne... Kuka on tullut tänne? Entinen isäntäni, ratsumestari Pertensöld. Onhan se päivänselvä asia. Minä en ymmärrä mitään.
Kohta oli hän ollut kaksi kuukautta poissa kotoa, kokonaista kaksi kuukautta. Suloiselta unelmalta olivat tuntuneet nämä viime viikot. Nytkö ne loppuisivat? »Kotipuoleeni liittyy liian paljon haikeita muistoja.» Hän huokasi. »Siellä olen sairastellut ja kärsinyt niin paljo. En vielä uskalla ajatella sinne palaamista. Mutta toisin on sinun Erkki. Sano, mitä aiot?»
Ja nytkö täytyy hänen todella merestä erota?... Ei, tuhannesti ei! Voihan vanhuskin vielä haapiossaan salmia soudella. Saattaahan hän edes istua kauniina päivänä rannan kivellä katselemassa meren läikkyvätä pintaa. Ja merihän se viimein saarelaiselle hänellekin laulaa viimeisen tuutulaulun, kun joutuu avaralle iäisyyden merelle lähtemisaika.
Eroselle oli ennen terveenä miesnä ollut pienoinen virka, vaan sen oli hän tautiin taipuessaan antanut pois, mitäpä vainaja viralla. Ja nytkö hänen sittenkin oli hankittava takaisin se virka; työntekijää hänessä kyllä oli ... mutta ... mutta ... se tuntui niin omituiselta.
Vapahtajahan on kuollut kaikkien meidän edestämme, julisti hän painolla. Vehmeröinen joi kahvinsa loppuun. Hymyillen punertavilla huulillaan lempeästi, vastasi hän: Jos olet kastettu. Niin nytkö miehenä, tarkoitat? Niin. Kyllä sulla on siinä väärin... Siitä syntyi pitkälle menevä kina. Joskus jo pyrkivät sanat syrjittäinkin menemään.
Tunsin, että Hänen armonsa säteili kuin aurinko minun ympärilläni. Nyt kohotti Hän oikean kätensä vitkalleen. Tahtosi tapahtukoon! lausui Hän juhlallisesti. Tunsin sydämeni seisahtavan. Nytkö heti? sain vielä ääneen kuiskatuksi. Niin. Teen sinut tiedossa elävän Jumalan kaltaiseksi. Varro hetki vielä! Enhän ole ollenkaan tähän suureen hetkeen valmistunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät