Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
"Nytkö jo!" lausui rouva hehkuvin silmin. Työläästi näytti hän saavan silmänsä rahoista pois. Tytöt sen vian kyllä huomasivat, mistä rouvan silmiin semmoinen rahan suosio johtui. Elsa otti rahat pöydältä, luki ne ja ojensi rouvalle: "Rouva on hyvä ja ottaa nämät rahat talteen; ovathan ne varmemmat rouvan takana kuin minun arkussani", sanoi Elsa.
Kalamiehetkin olivat käyneet niin varhain kalalla, että Anna Maria oli sieltä tultuaan kerjennyt käydä lypsyllä. Kun ruustinna näki Anna Marian tulevat lypsyltä, niin iloisesti sanoi: No nytkö sitä lähdetään kalalle niitä suuria kaloja saamaan? Hohoi, kalat on saatu jo aikoja sitten, sanoi Anna Maria maitopöntön korennon olkapäältään laskettuaan. Ettekä meitä ottaneetkaan mukaan?
Sitten hän Mikon luo tultuaan huudahti: Sinä pääsitkin varhemmin kuin tohtori luuli. Nythän on vasta viides päivä. Tohtori nauroikin ja sanoi: »Emännällä on siellä pitkät päivät. Sille on hyvä parempi antaa ennen kuin on luvannut», sanoi Mikko ja verkalleen lähti kävelemään taloon. No, nytkö sinä sitten olet terve? Olet kyllä terveen näköinen. Toisenlainen on väri kuin sairaalaan lähtiessäsi.
Epätoivoinen neuvottomuus hiipii sydämeen. Kunpa nyt olisi jossakin yksinäisessä paikassa, kaukana täältä tuntemattomien, virallisten ihmisten keskuudesta jollakin kotoisella, päivänpaisteisella penkereellä, josta kuulisi lampaankellon kalinaa ja jossa tuulenhenki viileästi liikuttaisi lepänoksaa! Mutta samassa matkustajajuna vauhtiaan hiljentäen jo lähenee. Herra Jumala, onko se jo tuossa! Nytkö!
Vaikka hyvähän tuo oli että pysyitte luona, ettekä heittäneet minua yksin. Siitä teitä kiitän. MATLENA. Entäs nyt, Topra? TOPRA-HEIKKI. Niin nytkö? Nyt ollaan työstä pois. Paria viikkoa ennen tai jälkeen, sama se. MATLENA. Mutta mikä teille tulee eteen, kun ei ole työtä, eikä ruokaa? MIKKO. Siinäpä se on. Kyllähän me yksinäiset aina jonkun neuvon keksimme, vaan joukollisten on hankalampi.
Niin tosiaan, sisareni tahtoo lähteä jo ylihuomenna iltajunalla. Nytkö jo? Niinkö vähän Moskova teitä sitte miellyttää? Ei, mutta minä en voi jättää niin kauaksi vanhaa isäämme yksinään, ja sitä paitsi ... niin, minä luulen terveytenikin täällä huononneen. Minun täytyy lähteä. Niin, minulle se kyllä on ikävä, sanoi Horn, mutta kiitos hyvästä avusta, ja maljasi nyt.
Voi mitä minä äsken näin, sanoi Nehljudof kun muisti äkkiä, tuon toisen kuolleista vangeista. Kaksi vankia on tapettu. Kuinka niin tapettu? Niin vaan tapettu. Heitä kuljetettiin tässä kuumuudessa. Ja kaksi heistä kuoli auringonpistoon. Mahdotonta! Kuinka? Nytkö? Ihanko äsken? Niin ihan äsken, minä näin heidän ruumiinsa. Mutta miksi ne tapettiin? Kuka tappoi? sanoi Natalia Ivanovna.
Hän näki tytön edessään, niinkuin hän keväällä istui kivellä, hymyillen, punastuen ja varpaallaan kaivaen maata. Nytkö kuollut? Kuollut! Ijäksi sammuneet nuo ujostelevat, hempeät silmät! Kylmänä, jäykkänä kasvot, kädet, varpaat, koko tuo hoikka, notkea ruumis? Yrjö astui kuin unessa kotiinpäin.
No, eikö siihen nyt tulta pannakaan? kysyi äiti taas, kun kaikki ne irti väännetyt kalut olivat paikoillaan ja kun näki, että isä nosti lampun kattoon. Nytkö päivällä? Niin, no saisihan tuota nyt koetella, mitenkä se palaa. Kyllä se palaa odota vain iltaa eläkä hätäile!
"Me olemme olleet kuin kiristyspuissa sedän viipyessä puutarhassa, kun emme voineet salaa päästä tänne! Nyt istuu setä kirjoituspöytänsä edessä Eckhofin kanssa, jolle emme teidän tahtonne mukaan ole kertoneet, että olette uskottumme; tohtori on linnassa, eikä parempaa tilaisuutta siis voisi sattua. Me voimme rauhassa hallita ja vallita täällä. Eteenpäin siis! "Nytkö?" huudahdin minä väristen.
Päivän Sana
Muut Etsivät