Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Ei kiitoksia, siitä hän oli jo saanut kylläkseen. Sen edestä hän ei suinkaan enää tyyntä onneaan uhraisi. Kerran hän oli sen tehnyt, silloin Liisan vuoksi. Eikähän hän silloinkaan ollut suinkaan mitään sisällistä onnellisuutta uhrannut, ainoastaan ulkonaista hyvinvointia ja elämän-mukavuutta. Ja nytkö hän panisi alttiiksi sisäisen hyvinvointinsa? Ei kiitoksia! Minkä edestä, kenen edestä?
Jos sinä olisit aivan varma, että tapaisit hänet taas tuntisit hänet ymmärtäisit häntä ? Niin, niin; mitä sitte? Tahtoisitko vapaaehtoisesti mennä hänen luo? Vapaaehtoisesti luopua kaikesta täällä? Jättää koko maallinen elämä? Tahtoisitko, Rita? Nytkö heti? Niin. Tällä hetkellä. Vastaa. Tahtoisitko? En tiedä, Alfred. En tahtoisi. Ensin tahtoisin olla jonkun aikaa täällä sinun luonasi.
Minun päätäni kivistää hieman, ja täällä sisällä on niin viileä ja hyvä olla." "Mitä neuvotte sitten meitä tekemään herra Holmes?" kysyi Phelps. "On välttämätöntä ettemme tämän ala-arvosen asian vuoksi laiminlyö tärkeämpää. Minulle olisi suureksi avuksi, jos voisitte seurata meitä Lontooseen." "Nytkö heti?" "Niinpian kun teille soveltuu, esimerkiksi tunnin kuluttua."
Sinä kutsut heitä telefoonilla tänne molempia. SYLVI. Nytkö heti? AKSEL. Miten vaan tahdot. SYLVI. Mutta jos me sitten häiritsemme sinua? AKSEL. Ei hätää mitään. Kohtahan kello on yksitoista. Minun täytyy tuossa paikassa mennä virastoon. SYLVI. Se on totta, se! Kuinka sinä kumminkin olet kiltti, holhooja-setä. Nyt saat kernaasti lykätä laiskuri-viikkosi ensi kesään. AKSEL. Kiitoksia!
Ah tuolla hän jo tulee! *Kroll*. Nytkö jo! Sitte minä lähden. Ei jääkää! Sillä nyt saatte kuulla jotain. *Kroll*. Ei nyt. Minä en luule kärsiväni hänen näköänsä. *Rebekka*. Minä pyydän, jääkää. Tehkää se. Muuten kadutte. Viimeisen kerran minä teiltä jotain pyydän. No niin, neiti West. Olkoon menneeksi sitte. Mitä ! Oletko sinä täällä? *Rebekka*. Hän olisi kernaammin karttanut sinua, Rosmer.
Minä uneksin ja toivon vain jokapäivä, että minä vihdoin kerrankin kohtaisin jonkun. Voi, jos te tietäisitte kuinka usein minä jo olen tällä tavalla ollut rakastunut!" "Nytkö? Kuinka? Kehenkä?" "Ei kehenkään, ihannekuvaan, tuohon, joka minulle unessa ilmestyy. Ajatuksissani elän minä läpi koko romaanin. Oi, te ette tunne minua! Se on totta, minä olen kohdannut kaksi, kolme naista.
Se on vielä kesken tämä on vain alku. Mutta se oli kaikista mainio, se oli tulkinnut heidän tunteensa, se oli vaikuttanut Ristoonkin: Enpä olisi luullut, että se sinulta niinkään sujuisi. Ole kansasi Tyrtaios! huudahti Lauri. Antakaa se minulle, pyysi Naimi ja sai paperin, johon runo oli kirjoitettu. Ja nytkö te siis todella menette? kysyi Kaarina.
Nytkö jo?... ja tyttöjen äänessä oli niin vilpitöntä ja koomillisen epätoivoista surua, että se lähtijöitä samalla sekä nauratti että liikutti. Meille on avautunut uusi maailma, uusi maailma, kuiskasi Naimi Robertille. Niin minullekin. Rovasti nosti ison melun kuullessaan, että vieraat todella aikoivat lähteä. No, mutta eihän yön selkään! Yötä myöten on niin viileä astua, sanoi Lönnrot.
Nyt se naputtaa ... nytkö sana kulkee? kuiskasivat he Villelle. Nyt se kulkee. Mattia alkoi ryittää. Oleppas tuossa!... Ka, kun rykii. Ymmärtääkö se Ville, mitä se nyt naputtaa? Liisan mielestä oli Ville niin viisas, että hänen olisi pitänyt ymmärtää kaikki. Ei sitä ymmärrä muut kuin ne, jotka ovat sitä koulua käyneet, selitti Ville.
Harmi ja katkeruus karkottivat surun tytön sydämestä; hän vastasi melkein uhotellen: »Teidän huomaamattomuutenne ei ole juuri minkään arvoinen. Antakaa minulle apua; muuta minä en pyydä.» Hämärä aate kasvoi De la Barren mielessä. Pääsemättä vielä oikein selville katseli hän tätä erämaan tytärtä ja toisti viimein: »Minäkö auttaa teitä? Juuri nytkö?
Päivän Sana
Muut Etsivät