Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Pastorin kysymys yhtä luonnollinen ja viatoin kuin sekin kysymys, joka koski Robertin vointia suututti häntä ihan sanomattomasti. Mitä se häneen kuuluu, koska Robert tulee kotiin? Ja minkätähden tuo häntä katselee sellaisella ilmeellä kuin epäilisi hänen tehneen Robertille jotain pahaa?
Niin, tätä oli todellakin mahdoton sietää hän ei ollut vielä selvin sanoin maininnut Robertille tätä, mutta hän tiesi että ennemmin tai myöhemmin täytyi koittaa sen hetken, jolloin hän olisi sen tekevä.
"Tahdon mielelläni nähdä ainakin osan merta", jatkoi Gabrielle naisen hermostuneella innolla, saadakseen heti vireille keskustelun, jossa hänen kuitenkin, hyvästä seurustelutaidostaan huolimatta, täytyi tunnustaa Robertille etevämmyys, "viime kesän vietimme äitipuoleni maatilalla Uplannissa, missä ei ollut muuta vettä kuin viheriä lammikko ankkoja varten, ja minä luulin kuolevani ikävään.
Nytkö jo?... ja tyttöjen äänessä oli niin vilpitöntä ja koomillisen epätoivoista surua, että se lähtijöitä samalla sekä nauratti että liikutti. Meille on avautunut uusi maailma, uusi maailma, kuiskasi Naimi Robertille. Niin minullekin. Rovasti nosti ison melun kuullessaan, että vieraat todella aikoivat lähteä. No, mutta eihän yön selkään! Yötä myöten on niin viileä astua, sanoi Lönnrot.
Hannu osotti Robertille hartainta kiitollisuutta ja kertoi olevansa yksinään mailmassa ilman vanhempia ja veljiä ja pyysi, että Robert ottaisi hänet palvelijaksensa; sillä hän osasi käyttää sekä pyssyä että harpuunia, metsästää sekä karhuja että valaskaloja.
Mutta melkein yhtä mahdotonta hänelle oli antaa Robertille viittausta siitä että haluttaisiin hänestä päästä; olihan Robert hänen vanha ystävänsä ja koulutoverinsa, jonka hän itse oli kutsunut tänne ja jota hän suuresti ihaili. "Voi, kun ihmiset puuhaavatkin niin paljon", ajatteli hän pastorin asunnolle astuskellessaan.
Tämä suora, teeskentelemätön tapa, jolla Daniel esitti suhteita, jotka olivat Robertille alituisena kiusana ja joita hän oli mietiskellyt ja tutkiskellut enemmän kuin tämä, synnyttivät hänessä suurta mielipahaa. "Niin, on kyllä totta, on jotakin, joka ei ole niinkuin sen pitäisi", sanoi hän vihdoin, nostaen äkkiä päätänsä, "ja se on aivan yksinkertaisesti se, että kansa on eronnut kirkosta.
"Suokoon Jumala, että kaikilla sen lapsilla, voimalliselle salaripin sakramentille tullessaan, olisi yhtä syvä katumus vääristä teoistansa, yhtä harras halu niitä sovittamaan. Mutta näitä sanoja en, armollinen kuninkaani, kuitenkaan puhu Robertille Skotlannin kuninkaalle, vaan ainoasti nöyrälle, jumaliselle, katuvaiselle, Robertille Carrickin kreiville."
Robertille siis ei ilmoitettu mitään kokouksesta; se pantiin toimeen salavihkaa, ja koetettiin mikäli mahdollista, ettei pastori saisi tietoa siitä. Vaan se luonnollisesti ei onnistunut; jo useita päiviä ennen kuin kokous oli pidettävä, tiesi Robert sen, ja ne jotka luulivat hänen tulevan loukatuksi, eivät olleet erehtyneetkään luulossaan.
Vasta silloin tunsi Antero kirvelevän kivun povessaan, tunsi, mihin oli sattunut, hänen päätänsä huimasi niinkuin pyörtymisen edellä, mutta sai hän kuitenkin sanotuksi: Kävelin ehkä liian kiivaasti Tulitteko jalan? Yksinkö? Emme vielä odottaneet... Saanko mennä tänne tupaan? Olkaa hyvä, minä riennän sanomaan Robertille. Hän tunsi, että tuvassa oli ollut joku juuri ennen häntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät