Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Robert huokasi syvään ja pyyhkäsi kädellään otsaansa; häneen oli koskenut kipeästi lausua nämät sanat. Gabrielle ei vastannut heti, hän ei tahtonut näyttää Robertille, miten syvän vaikutuksen tämä uutinen teki häneen, hän vaan piti katseensa luotuina kirjaan, kunnes hän saisi voimaa hillitä kasvojensa liikkeitä.
Miksi oli hänen hääilonsa häiritty? Miksi oli hän orpolapsi povellaan määrätty ajamaan takaisin tänne samaa tietä, jota oli vapautettuna sulhonsa rinnalla rientänyt uuteen maailmaan, uuteen elämään? Ja miksi on meille muillekin käynyt, niinkuin on käynyt? Laurille, minulle ja Robertille tuossa.
Useimmat kokoontuneista olivat Ryforsilaisia, jotka hän ainakin ulkonäöltä tunsi, mutta hänen terävä katseensa, jolla hän puhujalle omituisella pikaisella tarkastamiskyvyllä, eroitti myöskin useita tuntemattomia kasvoja, joten siis työväkeä oli muualtakin saapunut tähän kokoukseen. Yleinen hiljaisuus taukosi ja eräs Robertille vieras työmies nousi seisaalleen ja huusi: "Puheenjohtaja!"
"Olkaa niin hyvä!" vastasi tämä pannen painon ensi sanalle ja kumartaen Robertille. Robert oli hetkisen ääneti katsoen lattiaan. Hän tunsi täydelleen sangen valkean ja aran asemansa.
Kreivi Albin oli paha juonittelija, joka ei karttanut minkäänlaista rikosta, jolla hän vaan saattoi rikkautta ja arvoa voittaa. Hänen käytöksensä ylipään sitä tarkoitti. Hän oli ainoa sukulainen kreivi Robertille, jolla Puolan-Preussin rajalla oli laveat tilukset useoine linnoineen, suurine metsineen ja monine tuhansine peltoineen.
Mielestään hän oli menetellyt viisaasti ja hienotunteisesti, antanut Robertille viittauksen siitä, ettei hyväksynyt hänen sosiaalista katsantokantaansa, eikä kuitenkaan ollut loukannut vanhaa ystäväänsä ja koulutoveriansa, jota hän ei olisi mistään hinnasta maailmassa tahtonut pahoittaa.
Sallikaa minun siis, samalla kuin kiitän teitä lämpimistä tervetuliaisistanne ja lausun mielihyväni siitä, että taas olen päässyt tänne hauskaan, onnelliseen kotiinne nauttimaan sen kautta maan kuulua vieraanvaraisuutta, kohdistaa tämä malja pojallenne Robertille! Maljasi, magister primus, primus inter pares!
Mutta noin luonnottomasta ponnistuksesta seurasi Robertille voimain höltyminen, valtava halu saada taas nähdä tuota naista, joka oli ollut hänen nuoruutensa ensimmäinen lempi, hänen ainoa rakkautensa ja jota hän yhä rakasti, vaikkei enää tuollaisella halulla, joka tahtoo omistaa ja tehdä onnelliseksi, vaan häntä ahdisti kuolemaisillaan olevan tuskallinen toivomus saada lausua jäähyväiset, saada pyytää anteeksi antoa ja sovitusta.
"Huomenna olemme luullakseni perillä," hän sanoi Robertille, joka kärsimättömänä halusi selkoa asiasta. Yö tuli, mutta ollen niin lähellä matkan loppua Robert ei saanut unen kutkaustakaan silmiinsä. Hän löytäisi isänsä, taikka ainakin saisi tiedon, vieläkö hän oli elossa.
Jopa hän kerran koetti kreivi Robertille panetella ja parjata molempia uskollisia palvelioita, saadaksensa heitä talosta pois. Vaan kreivi Robert vastusti niin vahvasti, ettei Albin enää milloinkaan koetustansa uudistanut. Sitä enemmin hän kelpo palvelioita kammosi, kun hän huomasi heidän olevan pahimpana esteenä saadaksensa perkeleellistä aikomustansa toimeen.
Päivän Sana
Muut Etsivät