Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
»Hän se oli, joka teidät valtasi pois. Siitä saakka kuin naimiseen jouduitte, ette enää ole näyttäytynyt missään.» »Ja onko sekin hänen vikansa, että olen tullut vanhaksi?» »Tekö vanha?» kysyi Nymark ja mittaili häntä ihastunein silmin. »Kohta kolmenkymmenen.» »Balzacin mukaan nainen vasta silloin alkaa olla intressanti.»
Vaalea, pumpulinen puku istui tarkasti ruumiin mukaan vyötäisiltä aina ylös kaulaan ja vartalon komeat piirteet esiintyivät vapaammin ja selvemmin ruumiin eriävissä asemissa. Aina väliin ja varsinkin kun hän juoksi, näkyivät hänen pienet sievät jalkansa kahisevien helmojen alta. »Sieluni kautta, hän on viehättävin nainen maan päällä», kuiskasi Nymark Laganderille. »Elä vaan rakastu toisen omaan.»
Hän turvautui kiitollisena Nymarkiin. oli juuri kuin hän nyt olisi löytänyt itselleen uuden ystävän ja toverin. »Jo menee ohitse», sanoi hän hiljaa, vaikk'ei vielä jaksanut avata silmiään. »Miksikä ette totellut minua?» nuhteli Nymark. »Elkää toruko, minä olen taas terve.» »Mutta tanssia ette saa enää askeltakaan.» »Täytyy olla kuuliainen.».
Eikö totta?» »Teille täytyy väkisenkin nauraa.» »Ja olla ystävällinen niinkuin ennenkin. Saanko luvan?» Hän tarjosi käsivartensa. »Mihinkä?» kysyi Alma. »Jos suvaitsette, menemme tuonne sivuhuoneesen juomaan teetä.» Nymark seurasi Almaa koko illan. Esitteli hänelle uusia tuttuja, tanssi vaan vähäisen ja melkein yksinomaan hänen kanssaan, eikä heittänyt häntä hetkeksikään silmistään.
»Kuinka kauvan luulette tuota kestävän? Kuukauden? Kaksi? Elämänijän? Ooh, lyömmekö veikkaa?» Alma, puoleksi kiusattuna, puoleksi huvitettuna, pyysi häntä lopettamaan. »Ihmiset katsovat meihin. Huomaavat varmaan, että me heistä puhumme», hän sanoi. Nymark nauroi. Mutta tämän jälkeen ei Almaa enää vaivannut, että John jäi kotiin, silloin kun hän läksi johonkin huviin.
Kun Arne Garborg antaa sankareinsa Mandfolk'issa sanoa itsestään, että he ovat suuria sikoja, mutta etteivät he sille enää mitään voi, pitäisi sen toki vaikuttaa enemmän kuin parhaimmatkaan siveellisyyden saarnat.» »Ei Nymark ota niitä siltä kannalta.» »Mitäs Nymarkista! Hän on juuri noita pintapuolisia ja kevytmielisiä ihmisiä, jotka eivät pysty menemään ytimeen missäkään asiassa.»
»Hän koettaa matkia Iida Aalbergia. Aivan silminnähtävästi. Jokainoassa liikkeessä. Ei, mutta tuo on oikein koomillista.» »Te olette kova kriitikkeri. Seuranäytelmässä ei saa vaatia liian paljon.» »En vaadi ollenkaan mitään. Minä vaan nautin.» »Nautitte siitä, että saatte nauraa ja pilkata.» Esirippu laskettiin alas. Aploodit kaikuivat; Nymark löi hartaasti käsiään ja huusi: »hyvä, hyvä!»
»Heikko olen, täytyy se tunnustaa.» He olivat tulleet jäälle; Nymark sitoi luistimet hänen jalkaansa. Sitten he käsi kädessä vilisivät kaljua jäätä selälle päin. Aurinko paistoi, jää välkkyi, ilma oli raikas. Metsät niemillä ja saarilla muodostivat tummia reunustoja sinne tänne. Mutta he pyrkivät kauvemmaksi vapaammalle jäälle, jossa näköala kaikkian avarimmalle ulottui.
Alma jaksoi kumminkin nousta istumaan, hän nojautui taaksepäin sohvan karmiin. »Kuinka kalpea te vielä olette.» »Tämä tuli kaiketi siitä, etten ole tanssinut niin pitkään aikaan», hymyili Alma. »Ennen kyllä kestin aamuun saakka yhtä mittaa.» Nymark toi hänelle viiniä ja juotuaan pari lasia virkistyi Alma täydellisesti. Hänen teki mielensä mennä jatkamaan, mutta Nymark häntä esti.
He puhuivat vuoron totta, vuoron leikkiä; ja väliin oli taas leikki ja totuus niin sekaisin, ettei toista voinut toisesta eroittaa. Mutta yhä enemmän tuli Alma siihen päätökseen, ettei Nymarkin vertaista seurakumppania ollut. Viimein katsoi Nymark säikähtyen kelloonsa. »Puoli viisi! ja minun kun piti mennä Laganderiin päivällisille.» »Entäs nyt?»
Päivän Sana
Muut Etsivät