Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Ei unhottanut itseään milloinkaan pois hänen tähtensä muusta seurasta, jos hänellä vaan muuten oli halu tai aikomus mennä; ja sen oli kuitenkin Nymark tehnyt. »Viipykää vielä!» sanoi hän, kun Nymark tahtoi ottaa jäähyväisiä. »Ei, rouva Karell, kyllä minun jo täytyy mennä. Mutta me tapaamme toisiamme pian.» »Hyvin, hyvin pian!» sanoi Alma, laskien kätensä Nymarkin käteen.
»Sallikaa minun pidellä vyyhteä», sanoi Nymark, kun Alma kerimistä varten kietaisi sen käsivartensa ympäri. Hän veti esille pienen laivatuolin ja asettui istumaan Alman eteen, niin likelle, että oli melkein helmoissa kiinni. Joka kerran kuin vähäinen sotkos ilmestyi vyyhteen, kallistui hän vieläkin lähemmäksi, mutta pieninkin liike osoitti aina vaarallisen nöyrää ihailemista.
Ei täällä ole yhteiskunta eikä isänmaa eikä suomalaisuus eikä ... eikä mikään meitä häiritsemässä.» »Eikä miesystävät, olitte vähällä sanoa», lisäsi Lagander. »En toki aikonut olla niin tyhmä.» »Te siis olette mustasukkainen yhteiskunnalle ja isänmaalle», sanoi Nymark. »Mitä John siitä arvelee?» »Minä kuuntelen hämmästyneenä.» »Hän tietysti ei välitä siitä, vaikka olisinkin mustasukkainen.»
Hän oli punainen eikä luonut vahingossakaan silmiään ylös Nymarkiin päin. Nymark katseli häntä ja kieritteli huulipartaansa. Hän ymmärsi, että Alma oli kuullut heidän keskustelunsa ja vaarinotti häntä senvuoksi tarkemmin. Alma taas tunsi, että Nymark häntä katseli, punastui vielä enemmän ja kumartui alemmaksi.
Mutta kunniaa en ota vastaan.» »Kieltoa ei hyväksytä ilman laillista estettä.» »Semmoisia on yltäkyllin.» »Esimerkiksi?» »Esimerkiksi, ettei Johnkaan sitä hyväksyisi.» »No, johan sinä itsekin viskaat syyn minun niskoilleni», sanoi John. »Sitten myöskin, ettei minua haluta.» »Te ette ollenkaan mahda harrastaa naisen vapautta?» kysyi Nymark.
»Nyt viivytte täällä koko päivän, eikö niin?» »Se riippuu teistä», sanoi Nymark. »Hyvä. Silloin ette mene pois, ennenkuin myöhään illalla.» Alma huomasi, että. John vähän kummastellen häneen katsoi. Mutta hän ei ollut siitä millänsäkään. »Ja me huvittelemme oikein sydämmen pohjasta. Unohdamme pois kaikki ikävyydet, kaikki maailman murheet.
»Teidän nähden en jatka tätä työtä», hän sanoi ja katsoi vakaasti Nymarkiin, joka seisoi kynnyksellä ja nojautui ovenpieleen. »Sitten kai pakoitatte minun lähtemään pois.» Alma ei siihen virkkanut juuri mitään, sillä sydämessään hän sitä tosiaankin toivoi. Nymark sanoi jäähyväiset ja läksi. Sen jälkeen ei Alma enää samalla innolla jatkanut kukkain hoitoa.
Silloin tällöin kuiskasi Nymark jonkun sanan, johon Alma ei vastannut, jos hän vaan suinkin saattoi sitä välttää. Mutta kun he olivat tulleet sen niemen kohdalle, jossa tulomatkalla lepäsivät, veti Nymark häntä mukanaan rantaa kohden. »Sinnekö?» kysyi Alma arasti. »Vähäksi aikaa. Tässä on juuri puoli matkaa.»
»Se jäi kun jäi», nauroi Nymark, »pahempi vaan, että olen viivyttänyt teitä». »Minua ette ole mistään estänyt. Mutta itse menetitte hauskan seuran.» »Nauttiessani toista, joka oli monta tuhatta vertaa hauskempaa.» »Korupuhetta taas. Ei, elkää menkö pois, koska kerran jäitte päivällisiltä. Katsotaan, mitä Maijaliisa meille tarjoisi.»
Osaksi häntä ei haluttanut, osaksi hänellä myöskin oli niin paljon työtä, ettei joutunut. Ensimmältä tuntui Almasta hiukan oudolta mennä yksin, varsinkin kun muut rouvat tavallisesti tulivat miehensä seurassa. Mutta Nymark nauroi hänen epäilyksilleen ja pilkkasi lakkaamatta noita vanhoja konvenansitapoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät