Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Täällä on kevät purppuran loistossa; täällä maa purkaa monenkarvaisia kukkia jokivarsille; täällä vaalahtava poppeli rippuu luolan yli, ja notkiat viiniköynnökset palmikoitavat lehtimajoiksi. Tule tänne. Anna hurjain aaltoin telmiä rantoja vasten." Lycidas. Mitäs oli, jota kuulin sinun yksinäsi laulelevan kirkkaana yönä? Nuotin muistan, kun vaan sanat muistaisin. Moeris. Daphnis!
Eunukit veivät ruumiin pois. Manlius otti käteensä harpun ja viritti Carinon huviksi suloisen arabialaisen nuotin. Mesembrius juoksi sillä välin palatsin kautta. Orjajoukko väisti häntä, peljäten hänen vimmattuja kasvojansa, ja antoi hänen päästä ulos portista.
Pakolainen ykstotisesti kielsi olleensa mainituissa viroissa. "No mitäs te sitten olette pahaa tehneet?" Pakolainen marttyyrin lujalla mielellä antoi päänsä vaipua rinnoilleen, laski käsivartensa ristiin rintansa päälle ja tunnusti murtuneella sydämellä: "Olen tuo perään-ajettu Pietari Sárga, joka olen Irmicz'in nostoväen sotalauluun nuotin sepittänyt!"
MARIA. Sen laulun miss' oot oppinunna, poika? ANNA. Sen niityn kukka, lähteen aalto laati, Sen ilman linnut mulle lauloivat, Vaan nuotin antoi sydän särkynyt. MARIA. Ken ootkin?
Mutta usein täytyi hänen vaieta jossain arvaamattomassa nuotin käänteessä, jolla oli tarkoituksena tasoittaa liian jyrkkiä ajatuksen hyppäyksiä tahi runomitan epäsäännöllisyyksiä; silloin Kati häntä kehoitti katseillaan, jotka sanoivat niin paljon kuin: laula vaan kanssa, vaikk'ei kävisikään niin erinomaisen hyvin. Siten opettaja yhdisti äänensä kyläisten laulajien äänten kanssa.
"Pelkään vaan, että unhottaa," epäili Topias. "Mitä vielä?" väitti Johanna. "Helka pitää muiston vireillä, puhuu monta kerta päivässä sedästä." Tapani ei tyytynyt harmoonin katselemiseen loitommalta. Hän meni sen viereen istumaan, paineli valkoisia näppäimiä alas. Isäntä meni harmoonin eteen ja soitti yhdellä sormella virren nuotin. Sitte vaati hän Tapanin ja Topiaankin soittamaan.
"Juuri mitä minä teiltä olisin kysynyt, Sir", vastasi Mr. Omer, "Jos olisi ollut soveliasta. Tämä on yksi ammattimme vastuksista. Kun joku sairastaa, me emme saata kysyä, kuinka hän jaksaa". Tämä vastus ei ollut joutunut mieleeni, vaikka minulla sisään astuessani oli ollutkin jonkunlainen pelko, että saisin kuulla tuon vanhan nuotin.
Vähäsen aikaa kuljettuaan, seisottui hän ja kuulosti. "Mika peijakas siellä veisaa vai korvaniko tilliä soivat?" Eipä korvansa kuitenkaan tilliä soineet, sillä yhä selkeni lähenevä ääni ja pian eroitti kuunteleva mies tutun virren nuotin, tunsi hetken päästä äänenkin, tunsi sen virsikkään isäntänsä, Sipolan Aapon, omaksi ääneksi.
Olin nuori ja onnehen luotin, sulosilmien lupauksiin, petin itseni, järkeni juotin utuhienoihin unelmihin. Opin taas kevätlaulujen nuotin, jonk' kerran jo unhoitin, näin kesästä unta ja uotin niin syksyhyn heräsin. Oi, silmät tummat, en teitä toki koskaan ma syytä, en! Te itkitte kyyneleitä niin kauniisti säälien, kun henkeni helpeheitä suu surmasi punainen.
"Aha, vai niin!" arveli Olli, ja meni naurussa suin sivulle. Ja kun pastori tuli kirkkoon luettamista varten, niin havaitsi hän pojat kirkon seinuksella opettelemassa jotain laulua, jonka Olli oli sepittänyt, ja jota hän tavaili heille nuotin mukaan. Pastori vilkasi vihaisesti poikain puoleen; mutta ei puhunut mitään.
Päivän Sana
Muut Etsivät