Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Tuolla laulaa humisten Kuusisto! Kehtolaulusi se on Nuku aalto rauhaton, Nuku jo! Miksi tahdot katsella Kuinka jo Loukannut on luontoa Turmio? Kuinka kukat surkastuu, Kuinka tuuless' paljastuu Lehdikko? Nuku aalto, vaahtopää! Nuku jo! Kerran sinun herättää Aurinko. Senpä sulle, rauhaton, Hellä silloin suotu on Suutelo. Herätessäis heloittaa Kukat jo, Suloisesti tuoksuaa Tuomisto.
Mustalais Daaran kehtolaulu. Hys, hys, prinssi sä, Nuku, raukka, untas! Hys, hys, pyörivä Mylly valtakuntas. Ratas pyörii hulmuten, Onni katoo maallinen. Hys, hys, prinssi sä, Nuku, raukka, untas! Hys, hys, prinssi sä, Miss' on kruunu sulta? Vaatteenas ei silkkiä, Poissa koru, kulta. Kierrä kivi verraton; Prinssi myllyrenki on. Hys, hys, prinssi sä, Missä kruunu sulta?
Ei ole sitä luolaa vuorissa, ei sitä yksinäistä vartijatornia lakeuksilla, ei sitä raunioiksi kukistunutta linnaa kukkuloilla, joiden holveissa ei, vuosisadoista vuosisatoihin, tenhottuja sotijoita nuku, kunnes ne synnit sovitetaan, joiden tähden Allah on sallinut ylivallan joksikuksi ajaksi tulla pois Uskovain käsistä.
Noin päivänmatkan päässä täältä on Makrokki eli Valvovien Maa, jonka asukkaat eivät milloinkaan nuku. Niinpian kun olin tullut pääkaupungin portista sisälle, tuli vastaani mies jolla oli ylen kiiru. Minä pyysin kohteliaasti hänen osoittamaan minulle hyvää majataloa, mutta hän sanoi itsellänsä olevan ylen kiirettä eikä aikaa semmoisiin ja riensi matkaansa.
Näin lasket: Sua, tieten, vihollinen vahingoittaa, On, tieten, vaaraks paljastettu miekka, Ja mist' on haittaa, sitä järki pakoo. Mik' ihme siis, jos Helenus, kun näkee Aseissa kreikkalaiset, järjen siivet Sitoopi kantapäihinsä ja pakoo Kuin tähti, radalt' eksynyt, tai Hermes Zeun sättimänä. Järkeä jos saarnaat, Niin oves sulje, nuku!
Ruusu kulta kiihtynynnä Höystehajus hajota, Vienoon sulos vajota! Vait, vait, vait! Vait! Hän nukkuu, Hymmi hellä, Ikävöitty ikuisella Kaiholla. Oi, levossa Nuku, rakas, rauhassa! Vait, vait, vait! Tässä istun ihastunna Tyynessä nyt tarhassani, Hajuisesti henkäellen, Ilmat hellii hekkumalla.
»Isä, mitä nyt näin myöhään?» »Luonas valvon! nuku pois!» »Se ei tarpeen, isä!» »Mutta Zombi tänne tulla vois.» »Minä Zombia en pelkää!» »Vaan jos pois hän veisi sun, Yksin, lapsetta ma jäisin Maailmaan; se surma mun! Orjuuttani huojennat sa!» »Paljon olen itkenyt, Isä! kurjaa orjan' olla!» »Niin on Luoja säätänyt!»
Dora makaa ja hymyilee meille ja on ihana eikä laske yhtään kärsimätöntä eikä valittavaa sanaa. Hän sanoo, että me olemme sangen hyvät hänelle; että hänen rakas, vanha, huolikas poikansa väsyttää itsensä; ettei tätini yhtään nuku, vaan aina on valveilla, toimelias ja ystävällinen.
Kauhistunut Halima kallistui kehdon päälle ja katseli poikaansa, joka unissaan näytti hymyilevän hänelle. Nuku levollisesti, lapsukaiseni, sanoi hän, ja luota rakkauteeni. En tiedä mikä se taikakalu on josta dervishi puhui, mutta me tahdomme yhdessä etsiä sitä, ja minulle sanoo en tiedä mikä että sinä sen löydät.
Viel' on silmä, jok' ei nuku, Joka valvoo, vartioi; Se kun johtaa, emme huku, Vaarat peljättää ei voi. Siihen turvatkaamme varmaan, Työtä lähteiss' alkamaan, Valon eestä maamme armaan, Kukin lahjaans' uhraamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät