Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Se leijonaan on liki liittynyt, Selällään maaten tuota hyväilee se Ja, kun se nukkuu, tekee mitä tahtoo. Nuor' olet metsämieheks; jätä tuo! Käy mukaan, minä vaskilehden hankin; Nuo sanat siihen teräspiikill' uurran, Ja kätken sen. Vois ärjy pohjainen Hajoittaa hiekan kuin Sibyllan lehdet; Siit' ota sitten selvä! Mitä, poika?
Säpsähtäen kohoan ryntäilleni ja heristän korviani, mutta mitään enempää ei kuulu, vaan huuto sammuu värähtämättömään sydänyön hiljaisuuteen, josta se oli kohonnutkin. Olikohan sekin kuolemaan vietävä tuomittu, joka siten tahtoi tovereilleen ilmaista viimeisen matkansa? mietin itsekseni. Mieleni tekisi haastella toverini kanssa, mutta hän nukkuu sikiunessa enkä henno häntä herättää.
Koko Pariisi epäilee häntä, katu ropakkoineen, sen kirkkaat valot, eteenpäin pyörivät vaunut, kaikki näyttävät takertuvan häneen ja tahtovan heittää hänet katu-ojaan. Hänen on nälkä, hän on jokaisen tiellä. Tuossa vastapäätä on leipuripuoti ja hän ajattelee pienokaistansa, joka nukkuu kotona.
Hän työnsi lautasen paistavine lämpöisleipineen lähemmäksi Toinia ja painui sitte itse lähimpään tuoliin, niin että se painonsa alle rusahti. Joko neiti on ennättänyt tarkastaa kotiamme, kysäisi hän sitte tyytyväisenä kulauttaen kuppiinsa kermaa. Mitäpä minä tark Vastausta odottamatta keskeytti rouva Hägg. Eihän täällä tilavaa ole. Tuossa viereisessä huoneessa nukkuu koko joukko paitsi Hilkkaa.
Laurin ja hänen silmänsä sattuvat yhteen, ja hän luulee näkevänsä, että ystävä käsittää ja ymmärtää kaikki. Kun hän on sen sanonut, kun se on päätetty, ratkaistu, hän uupuneena kuin nukkuu pois eikä ajattele eikä tunne mitään.
Mutta virkoo uudestansa Hurtan usko uupuvainen: »Kuningas jos kuoli; voipi hyvin Armfelt, armeijamme, vielä sotalaulut soipi, liput voiton liehutamme!» Virkkaa vanhus kuolon-vakaa: »Saavun armeijasta juuri, joka hangen alla makaa; sortui sotajoukko suuri myrskyyn joulu-yönä kerran, tuiski tuntur-tuuli lunta; sikskuin kuuluu kutsu Herran, siellä nukkuu siki-unta.» Vait on Hurtta.
Minä laskin polvilleni isäni viereen, mutta tunnettensa vallassa hänen täytyi minun käsivarteeni nojaten lähteä ulos huoneesta. Uuden vedenpaisumuksen merkkejä ei suinkaan ole puuttunut, ja me kaikki olemme tehneet parastamme missis'iä tappaaksemme, mutta tuolla hän nyt makaa ja nukkuu niin hiljaa ja viatonna kuin lammas!"
Vanhan paroonin sanaa ei voi muka peruuttaa kukaan muu kuin parooni itse, mutta kun parooni on kuollut... Pitääkö heidän käyttää väkivaltaa? Ottakaa pois ovet ja ikkunat! Mutta seuraavana päivänä tultiin ilmoittamaan, että ukko on kiivennyt uunille ja nukkuu siellä turkki korvissa eikä ole niinä miehinäänkään. Repikää katto, ja jos se ei auta, purkakaa seinät!
Vanginvartija! huudahti James Playfair. Selvä oli nähdä ettei hän ymmärtänyt puheesta mitään, ja tuhansia pelkoja ahdisti häntä. Se on tietty, että se oli vanginvartija! virkahti eräs hyvin tunnettu ääni. Vanginvartija nukkuu kuin pölkky pimeässä kopissaan. Crockston! Sinäkö se olet? kysyi Halliburtt. Minä olen, herra, mutta pois nyt pakinat! Sitte saatte tietää kaikki. Henkenne on kaupalla!
Nyt tiesin, että nukkuu mummo. Minua hieman väristytti, vaan samassa tuntui iloakin. Pyörähdin takasin ja juoksin kepein askelin kartanoon. Herätin kaikki ylös ja sanoin: »Muori on kuollut.» Heti raitistuivat vanhuksieni silmät unen töhkeröstä. Lähdettiin joukolleen katsomaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät