Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
ALFRED. Kuten onnellinen aina nukkuu, hyvin. EMMA. Oletko todellakin onnellinen. ALFRED. Ja sitä voit sinä kysyä? Etkö ole vaimoni? EMMA. Imartelija. Mutta sen pitää nyt taukooman. Olemme olleet naimisissa kolme kuukautta, ja sinun on nyt alkaminen olla herra talossasi, lopettaminen rakastajan osan näyttäminen. ALFRED. Ja sitä sinä katsoisit hyväksi. EMMA. Minun kai täytynee.
Jokainen kiiruhti pikemmin kuin paremmin pukemaan vaatteet päällensä, vilustumista välttääksensä, ja kaikkien jäsenet olivat kuin rikki ruhjotut. Vuoteitten tekeminenkin kysyy taitavuutta. Muutamat vuoteet ovat semmoisia, että kun niihin on pannut maata, heti nukkuu.
Ei ole mitään eroa lapsen unella ja todella, hän valvoo ja nukkuu tietämättä, mikä on unta ja totta. Lapsuuteni kokonaisuudessaan on kuin joku senaikuinen tällainen yksityinen yö: nukun pitkät ajat niin sikeästi, ettei siitä ole muuta muistoa kuin pimeys.
Sitä ennen se olisi ollut väärin häntä kohtaan. Nyt ne ovat ohitse ja ovat onnistuneet. Illalla on tullut siitä Helsingistä sähkösanoma. Toverini ovat lähteneet lähimpään maataloon punssipulloineen. Mutta minulla on nyt tärkeämpää tehtävää. Veljeni nukkuu seinään päin, kääräistyään kaikki peitteet ja lakanat ympärilleen. Viereisessä kamarissa kuorsaavat toiset. Tornin kello lyö kaksitoista yöllä.
Hyönteiset hyrisevät, sihisee muurahaispesä, hymisee jossakin kaukainen koski niinkuin ylhäällä ilmassa tai syvällä manteren alla. Ja valvoo vielä aurinko ja elää, ollen äänessä kuin lämpöään hiljaa soiva ääretön lamppu. Elää ja valvoo kaikki, samalla kun nukkuu.
Välin vaan, kun vartiat nukkuu ja tyynenä saapuu yö, Kuningattaren raukan rinta vapahammin silloin lyö, Hän silloin yölle laulaa surujansa ja murheitaan, Kadotettua kauneuttansa, vapautta ja toiveitaan.
Kaulanne on kynä, kirja ja rahakaappi; sitten seuraa suoritus. POSTHUMUS. Minulle on kuolema hauskempi kuin sinulle elämä. VANGINVARTIJA. Niin kyllä, ken nukkuu, ei tunne hampaan kolotusta.
Tahdotteko nähdä, kuinka kylät laajalle leviää, kohoavat kaskisauhut Suomelan sinisalossa? Tätäkö tahotte nähdä? KAIKKI: Ei! Ennen sota ja kuolo! Missä keihäs? Miekka! Jousi! LOUHI: Se minua miellyttävi. Siispä kuulkatte sanani: Oletteko kaikki täällä? Ensin miehet? Miss' on karhu, väkivallan väärä voima? HUKKA: Ukko nukkuu uupununna. AHMA: Hoi karhu, heräjä kuoma! Kiire on tulinen.
Mainitsen vielä jotain lisäksi. Kello kolme tai neljä pimenee. Kello yhdeksän sammutetaan kaupungin muutamat lyhdit. Kello kymmenen, viimeistään yksitoista nukkuu jok'ainoa sielu paitsi paikkakunnan vakinaiset juomarit, jotka kaupungin ravintolassa vielä pari tuntia jatkavat juominkejansa. Minä valitin kelpo tohtorillemme, että minulla on ikävä eikä mitään tekemistä.
Mutta ei kukaan uskalla sitä hänelle sanoa, sillä kuningatar kostaisi aivan kauheasti. Mutta minä en voi ymmärtää, sanoi toinen, ettei kuningas itse mitään huomaa, kun kuningatar joka yö nousee vuoteeltaan ja lähtee ulos huoneesta. Ihmekö tuo, vastasi taas toinen, kuningatar sekoittaa joka ilta unipulverin kuninkaan juomaan, ja silloin hän nukkuu vaikka kuinka kauan.
Päivän Sana
Muut Etsivät