United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jopa kirstun laatikosta markkaa löytyi kymmenen; Piplian niill' äiti ostaa, vahvan, nahkakantisen. Uusi aika, armahampi, koittaa pikku pirtissä, kuiva leipä makeampi ompi siitä päivästä. Aamusilla kirja varhain lukea jos otetaan, illoin kääritähän parhain, laatikkohon lasketaan. Siitä lasten vaisu henki voimaa, ravintoa juo, perheen koko elollenki siunauksensa se tuo.
BILEAM. Jo katunut on Moab; uhrisauhu Sen kukkuloilta Herralle on noussut. ENKELI. Jumalan silmää temput eivät petä. Niill' ihminen vaan peijaa itseään. Ei orjanpelko ole hurskautta Ja parannust' ei hetken hätähuuto. Ken totuudelle uhraa itsensä Vapaasti, ilman pelkoa tai palkkaa, Hän oikein uhraa: uhri semmoinen, Jos uskollisesti se kestää, On kerran tehty ainiaaksi tehty.
Yö näön kaihtaa, rauhaa kaipaa luuni: Tää hetki niill' on ollut määränpäänä. CLITUS. Pakohon, herra, pakoon! BRUTUS. Pois! Ma tulen. Siis pidä miekkaani ja pois luo silmäs, Kun syöksen siihen. Teetkö, Strato, sen? STRATO. Kätenne ensin! Hyvää yötä, herra! BRUTUS. Hyvästi, Strato! Lepy, Caesar, nyt: Sun surmaas puoleks näin en etsinyt. Pako. OCTAVIUS. Ken tuo mies on? MESSALA. Se herrani on orja.
Näät niill' ei paikkaa ole eikä napaa ja niihin saakka portahamme nousee, siks sinne ei sun kanna katsehesi. Niin korkealle patriarkka Jakob kohoovan näki tikapuiden huipun, kun kulki Enkelit niit' ylös, alas. Mut maasta jalkaansa nyt nosta kukaan ei niitä noustakseen, ja luostar-säännöt paperin haaskuuta maan päällä ovat.
Sa näitkö tuoll' ulkona luonnossa: Kukin kukka on omaa luontoa, Kukin puukin luontonsa säilyttää, Eri sävelin linnutkin livertää? Voit kukkasen temmata kummulta, Voit puutkin sä lastuiksi pirstoa, Voit linnunkin vangita häkkihin, Sama luonto niill' on kuni ennenkin!
Mutta se mies, joka tarpeekseen sai viiniä, ruokaa, päivän kaiken päin vihamiehiä iskeä jaksaa, rinnass' uupumaton sydän uljas on, jänteret vankat ei väsy ennen kuin kaikk' ottelemasta jo erkee. Ympäri leiriä siis väki käskeös atrian laittoon. Lahjat kansain pää Agamemnon taas kokouksen keskeen saatelkoon tähän, ett' omin silmin akhaijit nähdä ne sais ja sa niill' ilahuttaa itsekin mieltäs.
Jopa raikui kumpainkin sotahuuto, ja nuolia viskasi pilven jousien jänteet, peitsiä myös kädet jäntevät lentoon. Miesten miehevien jäseniin moni jäi, moni maahan iskeytyi välill', ennenkuin ihon valkean ehti vammaamaan, jota purra ja maistaa niill' oli mieli.
Näät niill' ei paikkaa ole eikä napaa ja niihin saakka portahamme nousee, siks sinne ei sun kanna katsehesi. Niin korkealle patriarkka Jakob kohoovan näki tikapuiden huipun, kun kulki Enkelit niit' ylös, alas. Mut maasta jalkaansa nyt nosta kukaan ei niitä noustakseen, ja luostar-säännöt paperin haaskuuta maan päällä ovat.
Juoksuun Automedon koki saada ne, poika Dioreen, vaan siin' auttanut ei moni ruoskan viuhuva isku, ei moni houkutus, ei moni uhkaus; ei halu ollut kääntyä laivain luo liki Hellespontoa laajaa niill', ei taistelohon tasapäähän akhaijien keskeen, vaan kuin patsas paikoillaan pysyväisenä seisoo muistona, kussa on kumpuun mies tai vaimokin pantu, sorjine vaunuineen hevot seisoi liikkumatonna, päät oli riipuksissa, ja polttavat kyynelet maahan silmist' uhkuivat, kun kaipasivat ajomiestään, murhein muistelivat; ryvetyttihe tanteren multaan hulmahtain ieshihnoistaan ulos uhkeat harjat.
Virkki, ja Hektor noin valan vannoi, valtikan nostain: "Kuulkoon Zeus valan tään, jylykorkea puoliso Heren! Kenkään muu ei Troian mies noit' orheja ohjaa, vaan niill' itsepä saat ain' uljastella, se usko!" Vannoi valheen noin, mut siitä Dolon yhä yltyi.