Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Juoksuun Automedon koki saada ne, poika Dioreen, vaan siin' auttanut ei moni ruoskan viuhuva isku, ei moni houkutus, ei moni uhkaus; ei halu ollut kääntyä laivain luo liki Hellespontoa laajaa niill', ei taistelohon tasapäähän akhaijien keskeen, vaan kuin patsas paikoillaan pysyväisenä seisoo muistona, kussa on kumpuun mies tai vaimokin pantu, sorjine vaunuineen hevot seisoi liikkumatonna, päät oli riipuksissa, ja polttavat kyynelet maahan silmist' uhkuivat, kun kaipasivat ajomiestään, murhein muistelivat; ryvetyttihe tanteren multaan hulmahtain ieshihnoistaan ulos uhkeat harjat.
Ei, vaan kumpuun pantava on, ken kerran on kuollut, mielin miehekkäin, hänt' yks on surtava päivä. Muitten taas, joit' ei ole surmannut sota julma, ruoka ja juoma on muistaminen, jott' ottelisimme vain sitä vankemmin vihamiesten kanss' yhä eelleen, suojana välkkyvä vaski. Mut älköön empikö kenkään, älköön vartokokaan kehotusta ja käskyä toista.
»Tuoss' ovat», sanoi, »siitä saakka maanneet kuin tähän kuiluun jouduin, liikkumatta, ja maannevatkin ijäisesti. Toinen tuo kerran väärin syytti Josefia, tuo taas on Sinon, Troian viekastaja; he höyryävät kuumeen häijyn löyhkää.» Tuo toinen suuttui, ehkä kuullen, kuinka nimensä mainittiin niin herjaisesti, ja häntä nyrkillään löi vatsan kumpuun; se kumahti kuin rumpukalvo.
Kääntyy kasvoiltaan lumivalkoisena vainajaan päin: Tulimme sinua vangitsemaan sinut vangitsi toinen voima. Kiitän teitä siitä, jumalat kiitän teitä siitä armon langasta, jonka minulle itselleni soitte... Läheltä kuuluu torventoitotus. Mervian päivä nousee!... Minun tehtäväni on loppuun suoritettu... Kaikki painuu kumpuun kansa elää!
»Täällä on miina», sanoi jälleen nainen, viitaten kumpuun, joka näytti äsken pengotulta myyränmättäältä, ja mutisten puoleksi itsekseen hän jatkoi: »Ken tänne tulee, on surman oma.» Boleslav kumartui maahan, kaivoi käsillään sytyttimen möyheästä maasta ja heitti sen kauaksi luotaan, niin että se kovalla paukauksella räjähti muutaman puun runkoa vasten.
»Tuoss' ovat», sanoi, »siitä saakka maanneet kuin tähän kuiluun jouduin, liikkumatta, ja maannevatkin ijäisesti. Toinen tuo kerran väärin syytti Josefia, tuo taas on Sinon, Troian viekastaja; he höyryävät kuumeen häijyn löyhkää.» Tuo toinen suuttui, ehkä kuullen, kuinka nimensä mainittiin niin herjaisesti, ja häntä nyrkillään löi vatsan kumpuun; se kumahti kuin rumpukalvo.
Vaan ma jos voitan, mulle Apollo jos suo asemaineen, niin pyhän Troian kaupunkiin vien riistetyt varjeet, nostan temppelihin ne ma noutavanuolen Apollon, vainajan laitan taas minä laivain luo tasalaitain, jotta akhaijit saa hiuskaunot haudata urhon, 85 laajan Hellesponton luo hänet sulkea kumpuun.
Luonnollista oli, että Sipon haaveksiva luonne hyvin suosi yksinäisyyttä. Usein istui tuo iso, roteva mies muutamalla kunnaalla kotitalonsa lähellä ajatuksiin vaipuneena. Olisipa luullut jonkun jättiläisen vartioivan kumpuun kaivettuja aarteitaan, kun näki Sipon silmää räväyttämättä katselevan Pielisjärven pintaa ja sitä ympäröiviä metsiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät