Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Niin kaunista ja siivoa, puhdasta ja palvelevaista kuin Nelma ei hän ollut koskaan ennen tuntenut. Pahat henget olivat Sakriksen itsensä vietelleet ilkeyteen. Sakris meni siis Helsinkiin. Mutta vedet silmissä palasi hän näiltä retkiltään Krokelbyhyn.
Saarnasi rumalla puhetavallaan... Vai Kukkelmanin kiihkeä haluko rakentaa huvila ... juuri Nelmaa varten. Huvila! Nelma saisi siellä olla rauhassa. Millä ehdoilla, sitä ei hän tullut miettineeksi, kun ajatteli itse huvilaa. Kävelylle ei Nelma kuitenkaan halunnut Kukkelmanin kanssa. Jo tulomatkalla olivat ihmiset katselleet heitä.
Sakris heilautti syvään kumartaen hattuaan ja huudahti: Terve, terve, kultuni! Nelma katsoi häneen kummastuen ... ja hajamielisesti ... niin kuin ei olisi häntä ymmärtänyt. Mutta sanoi sitten: Mimmi käski, ettei teidän pitäisi tulla tähän ikkunan alle... Eikä pyytää halkojen pilkkomista. Mimmi on pihalla... Rampa oli yskän ymmärtävinään; hän vetäytyi heti lankkuaidan kätköön.
Koetti sommitella itselleen sellaisia kauniita nauhoja kuin neidinkin leningeissä. Toinen palvelija varoitti häntä turhista koreuksista. Silloin ompeli Nelma niitä salaa, keittiössä, odotellessaan herrasväkeä iltaisin. Kerran koetteli Nelma ullakolla rouvan ja neidin kesäpukuja... Ne olivat vielä hauskemman näköisiä kuin hänen omansa ... ja sopivat hänelle hyvin.
Ei, ihan tosiaan, järveä ei missään: ainoastaan ojantapaisia, jotka kiemurtelivat heilimöivän rukiin taikka ruohoa kasvavan alangon halki. Ja tuolta pilkotti vihreä ja samakka merenlahti. Sitten Sakris hommasi heille venheen lainaksi. He menivät soutelemaan. Sakris souti. Ja Nelma istui ajatuksissaan ja ikävöiden perässä.
Ja minä pidän ... niin kuin omat silmäni! Missä hän on syntynyt? Bravo, huudahti Mimmi. Mutta Nelma-raukalla ei ole äitiä eikä isää. Phyi, ne olivat punikkeja, ne tapettiin! Nelma ei toki ole punikki, ja sen saatte uskoa. Sakris vastaa: Mitä te puhuitte? Punikki? Minun suojani alla saa hän olla punikki ... niin paljon kuin tahtoo. Hän on Nelma... Ja hän on kuitenkin ihminen.
Hän muisteli juhannusyötä ... ja hänen teki mielensä kostaa. Siinä alkoi hän kiukutella, ettei hän ollut saanut kahvia eikä ruokaa koko päivänä. Miksi ei Sakris sitten itse ollut keittänyt. Mitä? Sehän on naisten asia ... keittäminen... Heidän velvollisuutensa. Sakris kysyi: Missä frouva nyt on käynyt? Nelma ei vastannut... Ramman silmät kiiluivat. Hänen kasvonsa näyttivät kelmenevän.
Joskus hän kyhäsi kirjeen, jossa valitti Käkriäisille ikäväänsä. Mutta hän lähtikin maalle jo aikaisemmin. Niin sietämätöntä oli täällä ... niin hän ikävöi. Olkoonpa kotipitäjä hänelle millainen tahansa, ovathan hänellä edes Käkriäiset! Eräänä iltana, kun vanha palvelijakin oli kaupungilla jonkin tuttavansa luona, meni Nelma ullakolle ja otti koppansa ... siinä myöskin nuo herrasnaisten vaatteet.
Se herra, jonka kodissa Nelma Helsingissä palveli, tiesi erinomaisesti, että rehellisyys on yhteiskunnallisen järjestyksen perusta. Aika oli villiintynyttä; kiihotuksella oli kansan käsitteet väännetty sekaisin. Sellainen oli vienyt kapinaankin. Nyt erikoisesti täytyi sivistyneiden opettaa ankaralla kädellä kansa jälleen kulkemaan sitä ojennusnuoraa myöten, jonka nimi on laki.
Ettäkö hän olisi muka Sakriksen vaimo? Se olisi ollut vielä hullumpaa. Mihin hän oli joutunut? Ei, mutta todisteen hän tahtoi kuitenkin ... ihmisten tähden. Hän ei suostunut lähtemään Savolaiseen ... ellei hänellä olisi ainakin sormus sormessaan. Naimissormusko? ilkkui pitkähampainen rampa. Kihlasormus, oikaisi Nelma Kukkelmania ... joka ei osannut edes suomea.
Päivän Sana
Muut Etsivät