Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Ainoastaan suurella vaivalla, tavattomasti ajatuksiaan ponnistaen, uskoi Sakris viimein ... että petos oli petos ... että Nelma oli vetänyt häntä nenästä: lähtenyt hänen luotaan ainaiseksi. Silloin ei Sakris sietänyt olla kotona ... yhtäkkiä synkäksi ja surulliseksi muuttuneessa kamarissaan. Hän oli aprikoinut siellä asiaa, mitään syömättä.
Mimmi haukkui siitä Sakrista, joka ajatteli: Tuon Byskatan vuoteenkos minä töhrinkin, enkä Nelman? Rampa irvisteli keltaisilla hampaillaan ... eikä tunnustanut mitään. Nelma aavisteli jotain ... vaikkei ymmärtänyt. Siivosi hiilet ja noet lavalta pois. Mimmi heittäytyi levolle ja alkoi kuorsata, seljällään ja suu auki. Nelma valvoi vielä Sakriksen vieressä ja mietti. Sakris oli nukkuvinaan.
Tämä meidän liitto tulee niin kuin se vanha testamentin liitto. Jos sinä olet uskollinen minulle ... ja et unhoita, mitä minä sinulle käsken ... niin... Taikka et unhoita sitä, mitä minä sinulta rakkaudessa pyydän... Nelma hämmästyi. Mitä Kukkelman puhui? Mistä liitosta? Syntyi pieni keskustelu, jossa Kukkelman otti itselleen valtavasti enimmät suunvuorot. Nelma kyseli vain: Mitä?
Uskollinen tahdon olla aina sinulle. En minä milloinkaan huoli toisia naisia ... toisia akkoja. Sinä olet kaikista parhain. Ja se mökki ... täytyisi jollakin tavalla rakentaa! Nelma, mitäs siitä sanot, kun sinulle tehdään oma kamari ... ja keittiö... Jos saadaan rahaa... Sitten jatkoi hän ääneensä, muistellen mennyttä kesää, joka oli niin lyhyt: Se oli aikaa, se. Kelpasi moijata. Mutta nyt...
Sinä kesänä, jonka edellisenä keväänä Nelma jäi yksin maailmaan, täytyi hänen käydä tilallisten luona etsimässä ruokaa ja työtä. Siellä tehtiin hänelle sääliviä ja pilkallisia kysymyksiä, minkälainen hänen äitinsä oikeastaan oli ollut ... ja häntä itseään varoitettiin. Silloin painoi Nelma kasvonsa alas ... ja samalla hän sekä hyväksyi että hylkäsi sielussaan äitinsä. Tunteillaan hyväksyi ... enemmän kuin ajatuksillaan hylkäsi. Pertta Kinnusen häpeä kohdistui häneen.
Ei sitä tiedä ... ei tiedä... Siihen se puhe jäi. Silloin oli iltapuoli. Illalla lähti Nelma Helsinkiin... Pyysi rahaa ja sai. Sanoi menevänsä Mimmin luokse. Mutta sinä iltana ei hän tullutkaan takaisin. Eikä seuraavana aamuna. Eikä senkään päivän iltana. Ensin suunnitteli epäluuloinen ja kiivas rampa, että kun Nelma palaisi, ei hän tosiaan päästäisi häntä sisään.
Sakrisko olisi antanut Nelman, joka oli hänen suojattinsa ... niin, enemmänkin ... antanut hänen asettua lattialle! Ei, jos niin oli oleva ... niin Sakris se makaisi maassa, ja Nelma sängyssä. Osasihan Sakris näet nukkua missä tahansa; hän nukkuisi vaikka aidalla ... ja siitä huolimatta sanoi heräävänsä aamulla aina milloin ikinä tahtoi. Sellaisia miehiä oli ollut ennenkin maailmassa ... muutamia.
Muori kysyi: Minkä päälle? No ... kun minun kaunis tukka on poikkastu, vastasi Sakris. Poikkastu! Ja ... mikä se Nelma sitten on? jatkoi muori ivallisesti ja uteliaasti. Sakris Kukkelman oikaisi selkänsä pystyyn, nojautui piiluunsa ja vastasi: Nelmako? Ette te sitä tiedä! Minun heilini! Minun nuori ja nätti heilini. Ja hän on minulle rakkaampi ... kuin mikään keisarinna olisi!
Sillaikaa kun Mimmi kehuskelee elämäänsä ja näyttelee huoneistoaan, keittiötä ja kolmea huonetta ... yhdessä on vuokralainen ... huoneistoa, jonka tuo naisille antelias nalikkaneuvos on hänelle varustanut ... sillaikaa aprikoi Nelma omaa huoltaan.
Jopa karkoitti hän ompelijattaren lopulta jyrkästi luotaan, kysyen häneltä, eikö hän ollut aina sanonut olevansa itsekäs mies? Itsekäs, mutta rehellinen. Siitä olisi Nelman pitänyt ymmärtää, että hänen oli vastattava itse teoistaan. Nelma ei mennyt sen jälkeen häntä enää tavoittamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät