Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Uhkasi ajaa hänet pois. Minne hän nyt täällä ... vieraassa, suuressa kaupungissa? Tovereiltaan ei hän kysynyt neuvoa; mutta joku heistä oli vihjannut, että Nelman sopisi ruveta vaikkapa ompelijattareksi, niin hän saisi istua ja tuumia. Saattoihan sitä nyt ... koettaa. Nelma lähti pois ruokalasta.
Niin, minnekäpä itse vaivainen rampa sen panisi? Aika oli kallis ... ja työttömyys kuului lisääntyvän. Sakris oli polvillaan Nelman vieressä. Hänen kouransa hapuilivat tytön hartioita ikään kuin niitä silitellen. Nelma odotti. Mieluummin olisi hän elänyt vaikka Sakriksen kanssa kuin... Jos Sakris olisi ollut edes siivo. Se hirveä akka...
Taikka: Kyllä tämmöistä tavallinen keuhkotautinen syö. Mimmi huudahti: Uh-huh! Phyi! Kun oli aterioitu, valitti Nelma, ettei sisällä ollut puita eikä vettäkään huomisaamuksi. Mimmi sanoi: No Kukkelman saa niitä hakea. Jasoo! huudahti Sakris merkitsevästi. Hän lähti kuitenkin. Muutamina päivinä ei hän ollut enää kantanut puita eikä vettä ... ja Nelma kävi tavallisesti puodissa aina.
Sakriksen täytyi nyt purkaa sievoinen osa korkeaa pinoa ... ja kantaa sitten kiusallinen vainaja lapion terällä jonnekin suohon ja upottaa se sinne. Kun Sakris niinä kahtena päivänä, joina hän tätä työtä teki, palasi kotiin, luulotteli Nelma hänen haisevan paitsi jahtikoiralta myöskin siltä kissalta.
Siihen ei Nelma vastannut paljon mitään ... hänellä oli ainoastaan pieni konttorikaappi eteisessä. Oltiin hetki vaiti. Juotiin kahvia. Nyt otti Nelma kukkaronsa hyllyltä, jonka Sakris oli äskettäin hänelle tehnyt, ja pyysi Sakrista pistäytymään puotiin, ostamaan ruokia illaksi. Lähestyikin illallisaika. Kukkelman lähti nurkumatta: olihan talossa komea vieras, jota sopi palvella.
Ja hän pelkäsi Sakrista, niin mielettömät oli ramman silmät. Mimmi nauroi makeasti. Sitten myöskin Sakris alkoi nauraa, lyhyesti ja hehettäen. Hän katseli herroihin, sanoen: Ei mitään ... en minä teke mitään pahaa teille. Hyvä on. Minä kiitän teitä. Minä kiitän! Mutta Nelma! Nelma hypisteli ohimotukkaansa. Hän huudahti: Pois tuon voisi ajaa. Hulluksi hän tekisi ihmisen...
Seisoi kello yhdeksän aikaan Mimmin ovella ja soitti kelloa. Mimmi itse aukaisi, aamuvalkeissaan, väljässä mekossa, ja tukka sekaisin. Voi, pikku Kukkelman! huudahti Mimmi. Katsos vain! Tule, Nelma, tänne! Mutta hyi, kuinka märkä! Saatte kahvia. Nelma on kyllä täällä. Nelma makasi salissa ... siellä haisi kauheasti tupakalta, ja pöytä oli laseja täynnä.
Ja Kukkelmanin työ jälleen loppui: heinävaja tuli valmiiksi. Nytpä hän nurisi entistä enemmän. Kerran osti Nelma itselleen vaihteeksi oikein lihaa. Sakris saarnaamaan, että liha on epäterveellistä ... myrkkyä ihmisruumiille! Ainoastaan alussa hän oli suvainnut Nelman syödä sellaista ... viattomia elukoita. Mutta viimein oli muka tullut aika totuttaa Nelma siltä tavalta pois.
Itse hän tekisi huvilan... Ensin ainoastaan yhden huoneen... Ja sitten lisää... Ja nyt, kun hänellä oli Nelma, naisista herttaisin, syntyisi huvila aivanpa itsestään: sellaisen innon ja voiman, sellaisen terveydenkin hän saisi Nelman vaalimana. Jotenkin hän rakentaisi huvilan ... sen hän oli velvollinen Nelmalle. Mahtavia ajatuksia suhisi ja pohisi Kukkelmanin päässä...
Ystävätär lohdutteli häntä, että pian saattaa Nelma tulla hänen luokseen kaupunkiin ... kun Mimmi saa lokaalinsa kuntoon. Mutta nyt ei Mimmi ollut vielä ilmoittanut mitään..! Nelma on melkein hyvillään, että Kukkelman viipyy kaiket päivät poissa. Rampa on näet alkanut tulla Nelmalle häijymmäksikin.
Päivän Sana
Muut Etsivät