Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Ompelukoneesta tultiin perimään maksua, joka oli jäänyt kahdelta kuukaudelta suorittamatta. Nelman oli nyt hankittava rahat ... taikka kone vietäisiin pois. Ei ollut rahaa, ei toivoa... Oli ilta. Taivas musta... Kadulla satoi lumiräntää... Teki mieli keskemmälle kaupunkia, jossa valot kiiltelivät sakeammassa. Nelma käveli ajatuksissaan ... pysähtyi jonkin liikkeen ikkunan eteen.
Sitten jatkoi Mimmi Sakrikselle: Tule tännemmäksi, poika! Näytä meille konstejasi! Mistä ihmeestä sinä olet saanut tuollaisen peruukin? Kuule, poika, poika! Sakris vastasi ärtyisesti ja vakavasti: Minä en puhu mitään teille ... vaan kyllä toiselle... Nelma, tule minun mukana spaseeraan! Mimmi huudahti: Nelma, mitä hän sanoo? Se osaa laskea leikkiä, nallikka!
Nelma ei tiedä isästään oikein mitään. Ei ole tullut sitä ajatelleeksikaan, vaikkapa Pertta lienee joskus sen miehensä nimen maininnut; mutta Nelma oli unohtanut tuon nimen: mitäpä siitä. Ajatukseton kuin jokin kasvi on Nelma.
Poju juoksee tällä välin saliin ja äiti täyttää hänen suunsa karamelleilla ja suudelmilla. Nelma valittaa Kukkelmanin häijyyttä... Silloin Mimmi kehoittaa häntä tulemaan heti kaupunkiin: auttamaan Mimmiä kaikenlaisissa askareissa, joita on taloudessa.
Herra Jösses, huudahti Mimmi. Hän ei siis olisikaan poika. Tuo tukka olisi oikea? Herra Jösses, minkälainen mies! Sakris oli niin lähellä aitaa, että hänen päänsä parahiksi näkyi sen ylitse. Hän äänteli: Nelma... Nelma... Niin kaunis nimi. Sellaista minä en ole kuullut milloinkaan. Ja niin kaunis tyttö. Tule ... tule sieltä pois! Minkälainen mies, toisti Mimmi. Karvoja täynnä. Katso häntä, Nelma!
Rampa oli tallustellut maantielle asti katselemaan, tulisiko Nelma. Ja siellä odotellessaan tallustellut niin paljon, että hänen täytyi nojautua käsiinsä, kun hän erästä jyrkkää polkua palasi kotiin: niin ilkeästi kiusasi jaloista. Sitten hänelle tuli oikea hätä. Hän itkeskeli kamarissaan yksinään. Missä on Nelma ... kun ei tule kotiin?
Hänet, Sakris Kukkelmanin! Ei, sehän oli mahdotonta! Rampa tallusteli lähemmäksi, aivan Nelman eteen. Katsellakseen häntä. Ja äännähti hiljaisella, narisevalla äänellä: Mikä tämä on? Eihän ... ei tämä ole tosi... Minä tahdon kosketella sinua, Nelma! Kukkelman ojensi pitkän ja vapisevan kouransa. Nelma sanoi: Menkää nyt vain pois, Kukkelman. Te hassuttelette.
Sitten Sakris ärähti: Kun menet naisen luokse ... niin ota ruoska mukaasi, sanoo Sara Husta... Sakris oli väsynyt... Omin silmin hän oli nähnyt Nelman ja Mimmin kävelevän noiden herrojen mukana... Sen hän oli nähnyt. Ja nyt hän ... sellainen mies ... piinasi itseään moisella kuin ... Nelma! Hirmuista raippaa tarvitsisi Nelma! Ja sitten hänet olisi potkaistava ulos.
Omin silmin hän näki uudestaan, että Nelma oli petturi. Huudeltiin, että täällä juotiin muka Nelman kihlajaisia. Pettänyt oli Nelma hänet. Hänet: kuinka se oli mahdollista! Sakris lähti pois. Hänen täytyi lyödä kätensä kynnet rintaansa, repiä auki liiviensä napit ... niin kipeästi raateli häntä rakkaus.
Sakriksen rinta vavahti onnesta ja palavasta toivosta. Hän alkoi nopeasti kävellä takaisin ikkunan eteen. Ikkunaan suoraan hän katseli ... kiersi vartaloaan ja kasvojaan ikkunaa kohti. Nyt toinen nainen huudahti: Mikä ihme tuolla on? Katso, Nelma! Sinä et katso...
Päivän Sana
Muut Etsivät