Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Sakris kyllä vihasi ylimyksiä. Mutta olihan Mimmi nyt hänen tuttujaan ... aivan kuin läheinen hänelle. Ja se muutti asian: Sakris oli ylpeä tästä aatelistuttavuudestaan. Minkälainen on Nelma? Hän on tiedoton niin kuin linnunpoika, joka joutuu yksinään maailmaan...
Jos Sakris olisi tarkastellut häntä, olisi hän huomannut naisen oikeassa silmässä valkean viirun, kaihijuovan, joka piirsi silmän kahtia niin kuin rako näkyy särkyneissä silmälaseissa. Mutta Sakris huudahti itsekseen: Nelma ... kaunis nimi... Ihmeellinen nimi! Nelma tuskin käänsi päätänsä... Hänen silmänsä olivat raukeat, sameat.
Nelma ilmoitti rouvalle aikeensa, ja sai torat: hänen olisi sopinut paremmin käydä kirkossa. Hän ei siis mennyt iltamiin ... ja lähti vanhan palvelijan kanssa kirkkoon. Mitä pappi puhui? Ei Nelma sellaista jaksanut kuunnella ... ja vielä ikävämpi hänellä oli kotona. Joutoaikoina teki hän itselleen vaatteita. Niitä hän näpräili intohimoisesti ... käytti niihin koko palkkansa.
Sulhanen, sulhanen! nauroi Mimmi. Olkaa te hiljaa ... Rumpelfelt! huudahti Sakris. Te ... niin, sinä juuri! Harakka on sinun nimesikin. Kyllä minä sinut tiedän. Niin, Nelma: onko tämä kaunista; lähteä sillä tavalla pois? Nelma oli noussut istumaan ja sanoi: Mene nyt kotiisi, Sakris, en minä tule luoksesi enää. Tyttö katsoi Sakrikseen hiukan pelokkaasti, mutta päättävästi.
Mimmi rypisteli kulmiaan happamen näköisenä. Miltei tiuskahtaen hän sanoi: Mennään sitten, ja otetaan koko viikon eväät mukaan. No eihän nyt ... eihän nyt viikon! oikaisi Kukkelman. Mutta mitäs nyt kello on? Se oli jo puoli yksi. Mimmi ratkoi kiireesti kukkia hatustaan ja Nelma ompeli niitä omaansa. Sakriksen täytyi lähteä kylälle ostamaan eväitä.
Mutta ... minä tiedustelin. Kas niin, Nelma on tullut oikein riskin näköiseksi. Ja Kukkelman soittaa... Bravo ... pykmestari! Viimeisen sanan virkkoi hän hiukan puhettaan pysähdyttäen. Sitten hän katseli ympärilleen.
Pisti myöskin takaisin tavaroittensa joukkoon rakkaat kuvakorttinsa, joita hän oli kiinnitellyt palvelijain huoneen seinään. Olihan niissä korteissa Ananias Käkriäisenkin lähettämiä... Jo kauan sitten oli Nelma tiennyt, mihin aikaan juna lähti kotipuoleen. Matkarahoista puuttui häneltä vielä muutama markka. Hän meni rouvan kamariin ... ja katseli lipaston päällystää.
Yhteen sellaiseen kuoppaan hän putosi ... ja kellotti siinä takkiaisten seassa kuin mikäkin nurinkäännetty koppakuoriainen, heilutellen hiljaa raajojaan. Mimmi nauroi ikkunassa: Tuo on lystikäs poika, katso, Nelma! Minunkin Pojuni on usein sellainen veitikka: styyrää itsensä ulos minun vaatteillani ... tekeytyy joulupukiksi. Ja hän on vasta neljän vuoden vanha.
Ja kun sitten täältä pääsen ja saan Pojun luokseni, niin ... frallaralla-rallaa... Kavaljeereja ja makeaa suuhun: likööriä ... ja silloin, ah, ah, fralla-lal-la-frallaa! Ja sinä, Nelma, suret pienemmistä. Ei saa välittää, Nelma, pitää nauraa, pitää laulaa... Oi Vermlanti, sa kaunis, sa armahin maa! Pitää katsella ympärilleen. Katsopas tuotakin tuolla! Mikä se on? Mikä kumma?
Mutta nyt jättäisi Nelma kapsäkin. Miksi hän menisi enää sen vääräkoipisen hämähäkin kynsiin? Kukkelmanille ei tarvitsisi erotessa näyttää edes pitkää nenää.
Päivän Sana
Muut Etsivät