Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Meillä on ihmeen herttainen opettajatar, niin että me remutaan joutoaikoina aivan kuin vertaisemme kanssa, vaikka hän on hyvin oppinut ja paljon koulua käynyt. Mutta se oppineemmuus ihan unehtuu mielestä, ja kun sitten sattuu muistamaan, niin ihan sydäntä vihlaisee, että kun ei ollenkaan tule ajatelleeksi kenen kanssa ollaan.
Nekin, jotka joutoaikoina itseksestään moninaisista aineista mietti ja kirjoitti, anteli pitkin pitäjätä pois luotaan, josta syystä maakunnassa monta tekemätänsä runoa laulettiin, joita itse ei enään muistanut tuskin tehneensäkään.
Nuot kirjat ja sanomalehdetpä kiihoittivat poikaa lukuansa parantamaan, sillä vaillinaisella lukutaidolla oli hän jo sen verran saanut käsitystä, että kirjat sisältävät kummia asioita. Kun poika oppi selvästi lukemaan, ei hän ollut joutoaikoina muualla kuin kirjojen tahi sanomalehtien ääressä.
Yhteiset muistot Hämeestä liitti nämät kaksi vaimoa toisiinsa, ja heidän keskinäinen välinsä oli milt'ei enemmän kahden sisarusten, kuin kahden naisen eri säätyluokasta. Joutoaikoina salli Helmi Annin käydä luonansa, jolloin hän opetti tätä lukemaan ja kertoi hänelle monta kaunista seikkaa Jumalasta, luonnosta ja maailmasta.
Siellä on sopuisampi opetella joutoaikoina lisää kirjoittamaan, vaikka alkaahan tämä jo menetellä. Malinen katseli parhaillaan toista valmistunutta päästökirjaa. Onko sen Seppälän tytön kirjoittamaan oppimisesta tullut mitään? kysyi hän sivumennen. Kuuluu se isänsä opettavan, vaan lieneekö oppinut, ei tuo ruvennut kirjoitustaan näyttämään, kun viime pyhäiltana siellä kävin, kertoi Anna Liisa.
Nelma ilmoitti rouvalle aikeensa, ja sai torat: hänen olisi sopinut paremmin käydä kirkossa. Hän ei siis mennyt iltamiin ... ja lähti vanhan palvelijan kanssa kirkkoon. Mitä pappi puhui? Ei Nelma sellaista jaksanut kuunnella ... ja vielä ikävämpi hänellä oli kotona. Joutoaikoina teki hän itselleen vaatteita. Niitä hän näpräili intohimoisesti ... käytti niihin koko palkkansa.
Ei hän kumminkaan lukemiseensa tuhlannut työaikoja, vaan hän loma- ja joutoaikoina, semminki pyhä-iltoina, virvoitti lukemisellansa kaipaavaa henkeänsä. Tuolla tavoin tuli aikaa voittaen Matista mies, joka tarkoin käsitti yhteiskunnallisen ja kansallisen asemansa.
Hän oli berryläinen, ijältään noin kolmekymmentä viisi tai neljäkymmentä vuotta, lempeä, rauhallinen, hyvässä lihassa, luki hartauskirjoja joutoaikoina, joita hänelle myönsi isäntänsä ja söi, tarkoin sanoen, kahden miehen määrän, tosin vähemmän vaihtelevaa, vaan sitä erinomaisempaa ruokaa. Sen ohessa oli hän mykkä, sokea, kuuro ja uskollisuudessaan horjumaton.
Margreta oli tottunut siihen, että Emil joutoaikoina seurasi häntä kaikkialle; hän ei siis ensinkään ihmetellyt, että he seurasivat häntä maitokamariin, missä he huvittelivat itseään syömällä kerman viilipytystä. Puhe sujui niin sukkelasti. Margretalla oli niin paljon kyseltävää, heillä niin paljo kerrottavaa, Emil kertoi levollisella tavallaan. Villiam elävästi ja vilkkaasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät