Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Keittokirjan sekä runon, jatkoi Ludvig yhä enemmän innostuen, neiti Vesterlundille. Kiitän suuresti, sanoi Ebba neiti, joka samassa viuhka kädessä tuli saliin. Ja viuhka, saatoinhan tuon arvatakkin, ett'ei niin komea lahja ollut minulle aijottu? No tietysti, parahin neitini, sanoi Ludvig mitä kohteliaimmin, kevyesti puristaen Irenen kättä, jonka tämä oli laskenut Ludvigin käsivarrelle.
No hyvä, tuo tyttö on ... teidän holhojanne holhotti. ROSINA. Holhotti?... FIGARO. Tohtori Bartholon holhotti, niin, hyvä neitini. Ah! herra Figaro! ... minä en usko teitä, sen vakuutan. FIGARO. Ja hän palaa halusta itse tulla tänne, saadaksensa teitä sitä uskomaan. ROSINA. Te saatatte minut vapisemaan, herra Figaro. FIGARO. Hyi, vapisemaan! huonosti harkitsimme, hyvä neiti.
VIOLA. Ymmärrän, herraseni: te kerjäätte hyvin. NARRI. Ei ole, luullakseni, suuri asia kerjätä vain kerjäläistä: Cressida oli kerjäläinen. Neitini on kotona, herraseni. Ilmoitan hänelle, mistä tulette; kuka olette ja mitä tahdotte, se menee yli minun napakorkeuteni, sanoisin: näköpiirini, mutta se sana on liiaksi kulunut.
Me miehet näytämme kylmiltä, yksitoikkoisilta, me puhelemme usein joutavista asioista. Mutta tiedättekö mikä siihen on syynä? Me emme voi tuhlata runollisuuttamme kaikkialle, me pidämme liian pyhinä hellemmät tunteemme voidaksemme niitä aina purkaa. Mutta, neitini, kun kerran tilaisuus tarjoutuu, kun tunteemme tulvimaan rupeavat, silloin on niillä vastustamaton voima.
Hetken seisoivat he äänettöminä, kumpainenkin vaipuneena omiin ajatuksiinsa: toinen väsyneenä ja välinpitämättömänä, toinen tuntien halveksitun rakkauden katkeraa, kalvavaa ikävöimistä... "Kuulkaahan neitini, sallikaa minun", kuului äkkiä ääni heidän takanaan. "Te kylmetytte seisomalla noin, jos kohta teidän seuralaisenne koettaakin parastaan pitääkseen teitä lämpimänä.
Kuunnelkaa hiukan ja te erotatte joka toinen minuutti suhinan, jonka syytä ette tunne, ja rapinan, joka tulee kuin putoavista kivistä. Minä voin sanoa teille, mitä se on. Se on kanuunan kuulain suhinaa, neitini; te ymmärtäisitte helpommin tuota soittoa, jos ei melu tuolla ulkona teitä huumaisi.
Ja minä olen nähnyt noita useita, loistavia kukkia muilla mailla, isoissa ansareissa, ja sen vuoksi, tultuani maan sydämmeen, olen suuresti ihastunut, huomattuani siellä liljan, ylevän ja viehättävän." "Tosiaankin!" "Neitini," virkkoi Yrjö, "tuo oli ihailemani liljan kaunista kieltä." Laura katsahti terävästi nuoreen tohtoriin ja virkkoi: "Te olette Helsinkiläinen. Puhukaamme jostakin muusta."
"Uskokaa, neitini, että eräs, joka niin suurella huvituksella muistelee 'An der schönen blauen Donau, on vaikuttanut eräässä toisessa ja vast'edeskin on vaikuttava 'tuhannen' rauhatonta yötä, epätietoisuuden tuskallista yötä." Aina vaipui ajatuksiinsa; rinta aaltoeli. Hän ei kuullut, kuinka puiston portti narahti; hän ei nähnyt niinkuin Yrjö, että Niilo astui puistoon.
"Minä teen työtä ja pysyn paikallani siksi, kunnes joku tulee sijaani työskentelemään", vastasi tyttö tyynesti ja totisesti. "Ja miksikä 'neitini' luopuisi taiteesta, joka häntä miellyttää, en käsitä". "No, mutta sanoittehan itse, että hän menisi meren yli? Ja näettekö se on suora tie onnellisuuden maahan ja uneksitun kultaisen prinssin luo". Halveksien rypisti tyttö suutansa.
Olen kuten kukkanen kedolla ja kuten taivaan lintu, minä en kehrää enkä kylvä, mutta saan kuitenkin osani tämän maailman hyvyydestä. Niin, niin, nuoret neitini, vanha Leena on kaikin tavoin tyytyväinen. Hyvästi nyt taas tällä kertaa! Hyvästi, ja kiitoksia paljo, kun tulitte katsomaan! On niin ilahuttavaa sydämmelleni, kun muistetaan minua.
Päivän Sana
Muut Etsivät