United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin juuri," sanoi maisteri, huomaamatta Annin ansaa. "Ha-ha-ha! Kuinka te olette kohtelias!" "Voi, voi, neitini," vaikeroi Lauri tuskissaan, "minä tarkoitin ihan toista. Minä näette pelkäsin teidän suuttuneen, kun sanoin nähneeni teistä unta." "Vai niin, te siis vain narrasitte?" "En narrannut, en," vakuutti Lauri. "No mutta minkätähden minä olisin suuttunut siitä?"
"Ei, ei, hyvä neitini, kyllä minä tiedän tuommoisilla koruilla olevan arvoa, mutta ei minulle." Maiju jätti oven auki, kun hän meni takaisin Katariina rouvan huoneesen. Margareetan täytyi siis, tarkasti varoten itseänsä, jatkaa puhetta, ja Elli heitti pian jäähyväiset, vieden mukanansa kakkuja ja kaikenlaista hyvää lapsille.
Neitini, virkkoi hän ystävällisesti, olisin onnellinen, jos tietäisin, että tuo surupuku, jota kannatte, peittäisi sydämen, joka osaa unohtaa kaikki surulliset muistot ja elää ainoastaan iloisempia aikoja toivoen, jolloin eivät sodat ja kahakat enää voi karkoittaa punaa kauniilta poskiltanne.
Enpä niin sanonut, vastasi Hanna; minä lausuin: Jumala sen tietää, että Pekka on ruma poika ja kerkäs kaikellaisiin kujeisiin, mutta kuitenkin, hyvä neitini, on sydämeni kiintynyt yksistänsä häneen, enkä koskaan voi häntä rakastamasta la'ata. No, näpsäkkäästihän tuo oli vastattu, jos kohta alussa vähän valehtelitkin. Mutta sanoiko neiti muuta?
Päivän valo ja avara lakeus ei ole kuultavampi. Tämä on ilmeistä. Tahdon ruveta kopeaksi, lukea valtiollisia kirjoja, nolata herra Topiasta ja huuhtoa päältäni kaikki alhaiset tuttavuudet, olla nipistä näppiin se oikea mies. En ole mikään narri, että antaisin mielikuvituksen koiritella kanssani, sillä kaikki merkit johtavat siihen, että neitini rakastaa minua.
Minulla ei ole aikaa uudestaan aloittaa tätä; mutta, kun annatte sen hänelle, sanokaa hänelle ... sanokaa hänelle selvästi... FIGARO. Ei ketään, neitini. ROSINA. Että se on pelkästä ystävyydestä kaikki, mitä minä teen. FIGARO. Se on ihan selvää. Rakkaudella tietysti on aivan toisenlainen menetystapa! ROSINA. Ainoasti pelkästä ystävyydestä, ymmärrättekö?
"Sallikaa, neitini, minä saatan teidät kotiin", sanoi hän viimein, kädellään kepeästi kosketellen hänen olkapäätään; "tässä ... kadulla ... sen ymmärrätte kyllä ... on se mahdotonta... Sitten teidän pitää kertoa minulle huolenne, ja todellisena sotamiehenä en ole katsova vaivojani, voidakseni..."
Vanha Märta heittäiksi hänen jalkainsa eteen ja valitti hänelle kaikkein pyhäin nimessä, että hän rauhoittaisi itsensä, koska hän muutoin taitaisi saattaa heidät kaikki turmioon. "Teidän ei pidä valittaa, jalo neitini," sanoi varovainen mummo, "eikä tiedustella; teidän pitää asettaa itsenne, niinkuin teillä ei olisi koskaan ollut isää, jos tahdotte pelastaa nuorta henkeänne.
"Antakaa minulle tuo lehti." "Kuinka?" "Luonnollisesti siten, että repäisette sen irti vihostanne ja annatte minulle." "Mutta, neitini..." "Mutta, herrani, tahdotteko taas suututtaa minua?" ja pieni jalka yritti polkea pienen lemmikin, joka sattui olemaan sen kohdalla. "Taivas varjelkoon!" Ja Anni sai mitä oli tahtonut.
Minä pelkään vaan, että hän vastuksista lannistuneena... FIGARO. Niin, joku virvatuli. Muistakaa, neitini, että tuuli, joka sammuttaa kynttilän, sytyttää hiiloksen, ja että me olemme tuo hiilos. Siitä puhuessaan päästää hän ilmi sellaisen tulen, että hän melkein kiihoitti minua innostuksensa kautta, vaikka minulla ei ole mitään sen asian kanssa tekemistä!