Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Lumivalkeat liinat laitelkaa Valitulle; Niin kuolo ei kelleen suotuisaa Kuin mulle. Ei kukkaa, ei kukkaa Tomulleni tuhlata saa, Mua rukkaa, mua rukkaa Ei ystävät voivottaa. Ja paikka syrjäinen, jok' ei näy, Mulle suokaa, Niin ett'ei lempivät siellä käy Ja huokaa. HERTTUA. Tuossa sinulle vaivastasi. NARRI. Ei mitään vaivaa, herra; laulaminen on huvia. HERTTUA. Maksan sitten huvistasi.
Jos sinä heidän puolestaan niin puhut, Kuin minä itse puolestani epään, Niin varmaan kaikki toivon mukaan käy. BUCKINGHAM. Pois alttaanille! Määri kolkuttaa. Terve, mylord; täss' odotella saan ma; Puheilleen ei näy herttua päästävän. No, Catesby, mitä herras sanoo pyyntöön? CATESBY. Hän pyytää teitä, hyvä, rakas loordi, Huomena tulemaan tai toisena.
Minun täytyy olla kiitollinen siitä kohtalosta, joka avaa meidän pojillemme kunniallisia vaikutus-aloja keisarikunnan suurissa kaupungeissa. Ei pikku aateliston elämässä näy olevan mitään edistymisen sijaa.
Kinturi itse kyntää Luojan hyötyisätä kesantoa: kuohkeana kääntyy musta multa auran tieltä ja vaossa taivaiset västäräkit hyppelevät. Ei ole raja-aitoja, ei näy kivipyykkejä, vaan jokaisen on se minkä hän itsellensä muokkaa. Ei myös lapset köyhyyttä tuota, vaan iloa ja rikkautta. Pojat kasvattavat kotivarsoja ja tytöt hoitavat nuorempiansa ja kaikille riittää mielityötä kotitanhuvilla.
"Samanlaisena jos hänet nähdä sais, Oi, aurinkoiseni jos palajais!" Ja rukki se hyrräten, pyörien käy, Mut armasta poikaa vaan ei näy. Ja äiti istuvi, kehräjää, Ja kyynel silmähän vierähtää. "Iloitse, äiti, kun poikasi Jo mainehen siivillä kiitävi." "Ylistetty luoja!" ja viuhuen Nyt rukki se hyrrävi pyörien. "Hän luokses saa, kotimatkall' on, Mut niinkuin syksyn puu alaston."
Hän mulle: »Kaikki, minkä järki näkee, voin sulle virkkaa; muuhun nähden toivees Beatriceen kiinnä, jok' on uskon seikka. Jokainen muoto henkinen, mi eri kuin aine on, mut ainehessa kiinni, sisässään voiman erikoisen kätkee, mi näy ei muualla kuin työssä eikä käy ilmi muun kuin tulostensa kautta kuin lehdin vihrein näkyy kasvin elo.
Kehoitin ukkoa menemään syömään, mutta sen kuultuansa rupesi hän kovemmin vapisemaan. "Mitäs nyt... En minä sitä varten ... eihän niitä tänä aikana voi kaikkia ruokkia. Vuovasin vaan tänne kylälle jotakin saadakseni, mutta eipä täälläkään näy olevan mitään saatavana kun pääsisin vaan täältä kotiin. Te olette liiankin hyviä. Enhän minä toki teiltä", esteli ukko hajamielisesti.
On vierimässä sodan viides vuosi ja yhä turhaan rauhan Herra käy, ken voittikin, ket' onni, voima suosi, on varmaa vain: ei taiston päätä näy, miljoonat hukkui, hurmevirrat vuosi, Euroopan päivä mailleen ennättäy, mut aina kulkee rauhan Herra turhaan vedoten rakkauteen, ei veljesmurhaan.
Meistä olisi pitänyt tulla Jumalan valtakunnan esikartano ja esimerkki muille kansoille. Mutta kukaan ei ryhtynyt tähän tehtävään, ja niin saimme vapauden, elämänvoiman ja tulevaisuuden sijaan toivottomuutta, voipumusta ja surua. Kuoleman varjo uhkaa tiellämme, eikä onnea näy missään. Se on pakottanut minut lähtemään veljieni luo, sillä se mikä koskee heitä koskee minuakin.
Jos edes olisit köyhiä hoitanut, jos olisit edes talonpoikiasi päästänyt vapaiksi, koska olet heitä koko ikäsi nylkenyt! Sinunhan pitää heistä tili tehdä Jumalan edessä! Katso nyt, heidän itkunsa pitää tuleman sinun päällesi. Ja minkälainen on nyt heidän kohtalonsa? Syvä oli kuoppa minun aikanani mitäpäs siitä salaamista mutta nyt ei pohjaakaan näy!
Päivän Sana
Muut Etsivät