Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
NARRI. Jos teillä on soittoa, jota ei voi kuulla, niin antakaa soida; sillä soittoa kuulla, niinkuin sanotaan, ei kenraali suuresti huoli. 1 SOITTONIEKKA. Semmoista meillä ei ole. NARRI. No, pillit pussiin siis, ja tiehenne! Menkää; ilmaan haihtukaa! Pois! CASSIO. Kuuleppas, kelpo ystäväni! NARRI. En, en kuule kelpo ystäväänne; teitä kuulen. CASSIO. Säästä sukkeluutesi.
DESDEMONA. Tiedätkö, poikaseni, missä luutnantti Cassion on asunmaja. NARRI. Cassion asunko maja? En julkene sanoa. DESDEMONA. Miks'et? NARRI. Hän on soturi; jos sanoisin, missä soturin asun on maja, puhuisin pääni poikki. DESDEMONA.
Noista kaikista seurasi se, että Matti rupesi katsomaan kaikkia saman-ikäisiään ylen ja viimein tuli hänestä itserakas narri.
ANDRAEAS. Hän kauniin kilvoituksen kilvoitteli! PISPA HENRIK. Vaan sitä nähdessäni iloita En taida, sillä omatuntoani En tunne oikein rauhoitetuksi. Mut suokoon Herra kaikki parhaaksi! Kolmas Kohtaus. Voi kuinka ihana! Niin kauniin kaunis Kuin kesän ruusu-kukka hehkuva! Ma olin narri, että kuoloon asti Ma luulin kuvan Magdaleenani Mun mielessäni säilyvän!
THERSITES. Mutta ette kuitenkaan katsele häntä tarkkaan; sillä miksi ikänä häntä luulettekin, Ajax hän on kuin onkin. ACHILLES. Tunnenhan hänet, narri. THERSITES. Niin, mutta se narri ei tunne itseään. AJAX. Siksi sinua lyön. THERSITES. Kas, kas, kas, kas, mitä älyn pipanoita hän päästelee! Hänen viisasteluillaan on korvat noin pitkät.
Työs tee hyvin, Niin herrasi on onni sinun onnes, Ja hyvät päivät saat. VIOLA. Teen, minkä voin. Viides kohtaus. Huone Olivian talossa. MARIA. Sano oiti, missä olet ollut; muuten en puolusteeksesi suutani avaa senkään vertaa, että harjas siitä sisään mahtuisi. Armollinen neiti laittaa sinut varmaankin hirteen poissaolostasi. NARRI. Laittakoon vaan.
No hyvä, kuinka luulette käyneen erinomaisen taitoni ja kolmensadan riksini? Me pelasimme vuorotellen biribiä ja punaista ja valkoista. Minä voitin ja hävisin, voitin ja hävisin; ja kun tällä tavoin olin pisteillyt kokonaisen vuorokauden, huomasin vihdoin taskuni tyhjiksi. Narri!
Ei kukaan tohtinut häntä enää lähestyä, paitsi hänen narri parkansa, Glorieux, joka, vaikka lakkaamatta sai vastaan-ottaa sekä ärjymistä että lyöntejä, kuitenkin yhä jälleen tuli takaisin, niinkuin uskollinen koira. Tuo oli ainoa ystävä, joka hänellä enää oli jäljellä, joka valvoi yöt päivät hänen vuoteensa vieressä, lohdutti häntä ja vieläpä väliin koetti saada häntä hymyilemäänkin.
Hä, sinä pöllö, mitä? NARRI. Hyvä herra Topias, OLIVIA. Eno, eno! Näin varhain jo noin hiivassa. HERRA TOPIAS. Kiimassako? Minä annan kiimalle hemmetin. Siellä on joku ulkona. OLIVIA. No niin, kuka se on? HERRA TOPIAS. Olkoonpa vaikka piru, jos häntä haluttaa; se ei liikuta minua. Uskokaa pois vaan, sanon minä. No, se on yhtä kaikki. OLIVIA. Mihin on päihtynyt mies verrattava, narri?
Käsityksen persoonallisesta Jumalasta hän oli kokonaan repinyt mielestään. Se vähä, mikä siitä oli jälellä, oli jonkinlaista ylimalkaista maailmaa johtavaa järkeä, jonkinlaista yhteenlaskettua tulosta kaikista maailmaa hallitsevista luonnonlaeista. Kiivautta uhkuvassa kirjeessä hän teki siitä selkoa eräälle ystävälleen. »Mikä houkkio, mikä mieletön haaveilija, mikä narrien narri minä olen ollut!
Päivän Sana
Muut Etsivät