Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Sitten hän kirpeän savun huumaamana lähti tavoittamaan itselleen juomista muutamasta suolammesta, joka näkyi kimaltelevan jonkun matkan päässä. Mutta lohikäärmeen kielestä kihoava myrkky kuumeni hänen ruumiinsa lämmöstä ja sankari kadotti äkkiä tajuntansa jääden virumaan rämeen reunalla kasvavaan korkeaan ruohistoon.
Koko ajan, minkä olen täällä ollut, on hän luonani käynyt ja usein kanssani keskustellut sekä ollut parahimpana miehenä, ja kuinka jalosti hän nyt minun tähteni vuodattaa kyyneleitä! Mutta annapas, Kritoni! noudattakaamme hänen tahtoansa ja tuotakoon tänne myrkky, jos se jo on valmistettu; mutta jos ei, niin valmistakoon sen mies."
Sillä kannalla kuin tiede nyt on tämän kauhean taudin suhteen täytyy sanoa: Ei! Mahdollisesti jos hän olisi tullut luokseni kohta ja minä olisin saanut polttaa haavaa, mutta sittenkin se olisi ollut aivan epätietoista. Se myrkky tekee pilkkaa meidän taidostamme. Oi, löytyy niin monenkaltaisia myrkkyjä, jotka surmantyötä tekevät kurjassa ihmissuvussa, vaan tämän vaikutus näyttää olevan pahin.
Sydämmeni taipumaan viel' ehkä tuohon saat sen vihaamaan. Toinen kohtaus. Huone Olivian talossa. HERRA ANTREAS. En, totta totisesti, viivy täällä enää hetkeäkään. HERRA TOPIAS. Syysi, rakas myrkky, sano syysi. FABIO. Niin, syynne teidän pitää sanoa, herra Antreas.
CYMBELINE. Lukossa ovi? Ei hiljan nähty? Suokoon Zeus, ett' aihett' Ei oisi pelkoon! Seuraa kuningasta. CLOTEN. Pisanio, tuo palvelija vanhus. On poikess' ollut kaksi päivää. KUNINGATAR. Mene! Hän on se myrkky. Josp' ois sen vuoks poissa, Ett' on hän sitä juonut, luullen sitä Hyväksikin! Mut tytär, miss' on hän?
Ens-hetkeksi tuost' aivan ällistyin, Mut, keinon keksittyä, selvennyin. Tein päätöksen työ seuraa päätöstä: Otinpa maljan ukon kädestä, Tuon maljan, joka silloin tulta hohti, Jost' ilkein myrkky ärsyttää mua tohti, Sen myrkyn paiskasin, kuin salaman, Silmille julman vuorenhaltian.
Herra Duncan läksi nyt ulos, seurassaan Allan Mac Aulay ja kreivi Menteith. »Tuossa menee yksi Campbell oikeata sukua», virkkoi Montrose lähettilään poistuttua, »silla heillä on kaikilla mesi kielellä, myrkky mielessä.»
Jos tahdot, sano, Ett'en ma kultaa puutu. Katsos, tässä! APEMANTUS. Ei täällä kulta kelpaa. TIMON. Varsin hyvin: Se täällä nukkuu eikä pahaan lahjo. APEMANTUS. Mut missä makaat yöt? TIMON. Sen alla, jok' on yllä. Mut sinä, missä sinä päivin syöt? APEMANTUS. Siellä, missä nälkäni tapaa ruokaa, tai, oikeammin, missä sitä syön. TIMON. Voi, sentään, jos myrkky kuulisi minua ja tietäisi mieleni!
Ka mikäs siinä on... Kun se vain ei tämä Pentti mylläri heittäytyisi siihen väliin sotkemaan... Penttikö... Sekö tyttö-mylläri se tahtoisi ruveta jauhamaan minun tyttöäni, häntä jota minä olen kasvattanut seurakunnallisessa hengessä ja kurituksessa!... Ei, Myrkky. Ka ... no... Sitähän sitä minäkin jo arvelin.
Sano Jaskalle ja muille kylän pojille, jotta Myrkky laittaa vehnäskahvit ja tanssit, jos vain saavat sen tyttömyllärin ratashuoneen kootuksi sen viettelemiä tyttöjä ihan täyteen ja sitten laittavat kylälle sanan... Mutta sano jotta sinä sovittuna päivänä, kun minä Hirmun kanssa tulen sinne kauppoja päättämään. Sittenpähän Luukas itsekin näkee... No ... mene nyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät