Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. marraskuuta 2025
Muuri melkein peittynyt tummanvihreän muratin alle, joka kuvastui matalaan veteen tiheänä, silkinhienoisena, ikäänkuin keijukaiset olisivat tänne ripustaneet haahkanuntuvaisia peitteitä imemään itseensä iltapuolen auringon viimeistä hohdetta. Vihreän muurin takana yleni tummia sypressejä, runko rungon vieressä, juhlallisia ja vahvoja kuin kivipatsaat.
Tuomiokirkko ja oopera kohoavat muita rakennuksia korkeammalle ja ovat selvästi näkyvissä. Hautausmaata, jossa kasvaa korkeita tummia sypressejä, ympäröi pitkä täydellinen muuri.
Minä vien sinut keskelle sitä suurta pääkaupunkia, joka päihtyneenä pääsiäistänsä viettää, jota varten koko maa on elänyt, jossa ei ainoastaan ilma, vaan kaikki muurit ja kivijalat vapajavat juhlan järistyksessä, ja semmoisen kivisen seinän lokeroon minä muuraan sinun pääsi. Terota korvasi ja kuule. Muuri tutisee tanssin tahtiin.
Mainittiin myöskin, että linnan ympärillä oli muuri ja siinä keski-aikainen portti, jota sai kauan kolkuttaa, ennen kuin kukaan, tavallisesti juuri tuo vanha emännöitsijä, tuli avaamaan. Kaikesta päättäen hän tahtoi olla yksin. Muuten oli jo hänen tunnettu, vihainen kahlekoiransa omiaan pitämään kunnioittavan välimatkan päässä kaikki syrjäiset tyhjäntoimittajat.
Ja siksipä halla nyt hallitsee ja kruunu on talven päässä, siks sydämet syksy nyt vallitsee ja tunne on järjen jäässä. Ja siksi nyt toivo on turtunut ja riemu on ruostehen syömä, siks uskon muuri on murtunut ja lempi on leinin lyömä. Niin, ällös yllesi katsokkaan, vaan peilihin lammen pinnan. Siell' onnesi taivahat onkin vaan ja rauha ja riemu rinnan.»
Kärsimykset kansan muuri, Taivaskin sen todistaa; Myrskyissäpä hongan juuri Haarojansa vahvistaa; Niinpä Luoja, Maamme suoja, Kansoamme kasvattaa. Koska sitte kulta-aamu Meille koittaa kuoloton, Silloin soipi riemulaulu: Kansallamme voitto on, Toivottumme, Kaivattumme Päivä kirkas, sumuton. H
Ei hevin laukannut hepo vaunujen kiitäväpyöräin kanss' yli ois, ja he miettivät, mies jalan voisiko mennä. Urhean Hektorin luo jopa Pulydamas tuli, virkkoi: "Hektor, myös jalot muut sekä Troian ett' apukansain! Hulluutt' ois yli kaivannon hevot pyrkiä saamaan. Liian pysty on niille se tie, näet kärkevät paalut partaall' on, takanaan heti ankara muuri akhaijein.
Kun järki todistaa, kun tunne myöntää ja vaisto vaatii pastori Valtarin olevan väärässä, niin sittenpä on ihme, ettei mene muruiksi tuo Jerikon muuri. Ja se menee muruiksi ja pastori Valtarin perhe hajoaa: lapset muuttavat pois sen lämpimästä, mutta ahdistavasta syleilystä, kukin vapaana ja itsenäisenä yksilönä omaa elämäntehtäväänsä täyttämään. Luulisi draaman siinä olevan lopussa. Mutta ei!
On usvast' astunut aamu Jo Lytsen'in aukeillen, Kun mustempi, murheen haamu Taas peittävi päivyen: On poissa Kustavi suuri Hepo juoksee haltiaton Ja puhtahan uskon muuri Hänen kanssaan murtunut on. Eräs urhosa poika Suomen On maassa, haavoissaan; Ei koittane uusi huomen Tuon silmähän milloinkaan.
Ne läksivät liikkeelle ulkosatamista, missä olivat olleet myrskyä paossa. Oli kuin meren ylitse olisi ollut rakennettuna valkonen muuri!
Päivän Sana
Muut Etsivät