Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Hänen sieraimensa värisivät, ja pikku ruumis vapisi; hän heittäytyi sille tuolille, jolta Adelsvärd oli noussut; polvet tutisivat hänen allaan; silmät paloivat muoria kohti, joka säikähtyneenä väistyi kauvemmaksi... Minä lähden kotiin äidin luo sanoi Maria vihdoin, puoleksi Adelsvärdille, puoleksi muorille en minä voi olla täällä ilkeiden ihmisten kanssa.
Hän astui sisään. »Päivää, mitä tänne kuuluu?» »Hyvää unta», Eevi loi silmänsä hymyillen kätkyeeseen päin. »Onpa odottamassa kaunis kahvipöytä», puheli Heikki tyytyväisenä. »Pannaan nämä vielä pappilan muorille silmien iloksi», ja hän asetti tuoksuavan tuomikimpun pöydälle. »Kiitos! Nepä kauniita!» »Niin, eikö todella? Ihastuin niihin kotimatkalla, siksi täytyi ne sinulle poimia.»
Tämä Vierimän muorin puhe kuului hyvinkin pöydän luona istujille ja kerrassaan sanoen ympäri koko huonetta. Rovastikin nosti päätänsä ja sanoi vähän kuin vastaukseksi muorille: Ei saa siellä niin kovasti keskustella, se sekoittaa lukijoita. En tiedä, mitä Vierimän muori tästä rovastin kiellosta ajatteli, mutta ei hän kumminkaan sitten enään mitään puhunut.
Tuskinpa työnsi vanha nainen hänelle nyt velliäkään eteen ... ja teki senkin kiukkuisen näköisenä. Niin, muorille tuli suorastaan halu ajaa Kukkelman ulos ... mutta antoi hänen kuitenkin olla. Ja sitten lähti Sakris itsekin ... tuskastuneena, väsyneenä ja pettyneenä siitä, että hän oli niin yksin... Turvakodin luokse jälleen. Ja sinä iltana tapahtuikin jotain! Sakris näki siellä ikkunassa tytön!
Sitten hän antoi muorille pyhän ehtoollisen ja sen tehtyään piti taas pienen rukouksen ja tarttuen muorin käteen nosti hänet seisaalleen. Muori nyt syvästä ilosta hytkähtelevin sydämin, kätensä alitse tirkistellen lähti ulos. Mutta kun muorilla ei ollut keppiä mukana, niin Anna Maria otti muorin käden kainaloonsa ja lähti taluttamaan häntä kysyen, mihin muori haluaisi mennä.
Puhun vanhempiesi kanssa sinä seuraat minua kotiin ... niin, pikku Maria! Maria irtautui hänestä hiljaa ja ravisti päätään: Sen minä sanoin vain muorille ja vaarille. Tiedäthän sinä, että se on sinulle mahdotonta. Mitä minä sinun maassasi? Minä en osaa mitään en muuta kuin puhua sinun kanssasi. Kaikki nokkivat minua siellä, missä sinä asut. Viimein sinulle jää vain vaivainen viiriäinen.
Muutamien päivien perästä rupesi äiti virkistymään ja sanoi Mataran muorille: »Kyllä minä tästä nyt paranen; enpä tässä enää apua tarvitsekaan.» Mutta muori vastasi: »Mihinkäpä tästä on kiire. Katsastetaanhan tässä nyt vähäsen...» Ja isä sanoi pöydänpäästä: »Katsastetaanhan vähäsen.» Miina ja minä olimme lehdon laidassa kerppuja tekemässä, kun pihaan näkyi menevän kaksi miestä.
Ja Annushka herkesi ja Iivana jatkoi, vannoen: Vannon... Jei bohu vannon, että toraa... Neljättä päivää jo riitelee ja toraa muori, a minä mitä hänelle sanon? Ja itse hän selitti: Sanon, muorille, merkitsee, sanon että: Muori!... Kyyhkyläiseni... Sydänkäpyseni, sanon... Elä toraa! A hän?... Toraa vain? tarttui ukko.
Vai lieneekö mies sairas..? Ettekö jaksakaan tänään mennä työhön? Minäkö sairas? Minä olen terveempi kuin koskaan ennen! kehuu Sakris, ja hän aikoo kertoa muorille eilisiltaista ihmettään. Mutta sillä välin on muori jo sulkenut oven, sanoen: Tulkaahan kahville. Mikko-herrakin on kotona. Sakris pukeutuu työasuunsa.
Avainnipusta huomasin hänen emännäksi, sillä äitini oli joskus sanonut, että emännillä on aina avainnippu vyöllä. Kysyin siis häneltä, missä pappila on? Etkö sinä pappilaa tiedä, sanoi hän, kylläpä sen kaikki kerjäläispojat tietävät. Minä vakuutin, etten ollutkaan mikään kerjäläispoika, olin vaan muorille lääkkeitä hakemassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät