Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Jos vielä mainitsen Venäläisten kaupungin-osan kaupungin länsipuolella ja Moses Montefioren valkoisen turvakodin kaakon puolella, Hinnom'in laakson tuolla puolen, toivon lukijaini saaneen edes jotakin korvausta, että ovat seuranneet meitä kävelyillämme tässä monin puolin merkillisessä kaupungissa ja sen ympäristössä.
Nyt seisoi hän Pelastusarmeijan turvakodin luona ... seisoi pitkän aikaa. Jonkin vilahduksen hän huomasikin naisista ... mutta enempää ei hän heitä nähnyt... Oli pettynyt; häntä ei katseltu! Merkillistä untaan hän ajatteli ... ja ihmetteli, eikö se sattuma, että hän oli joutunut liikemies Suomenvaaran urakkaan, edistäisi hänen unensakin toteutumista jollakin tavalla.
Ihmeellisesti nuo yhteen soveltuvat kirjaimet tulivatkin siihen: aivan kuin itsestään ... ikään kuin sitoen Sakriksen ja Nelman toisiinsa. Niin kuin jo uni ja ennustuskin olivat sitoneet. Kovin merkillistä ... ja uskottavaa! Lopulta lähti Sakris turvakodin luota tomuista ja lämpöä huuruavaa tietä pitkin. Sakris on varsin rehellinen kansanmies.
Niin, tuhannella markalla minä en antaisi mihinkään sellaista. Häntä minä olen ... tässä ajatellut. Ja samassa alkoi Kukkelman jo köntiä pois työstä, turvakodille päin. Tylsän piilunsa jätti hän hirsikasan viereen. Olikin jo iltapuoli hyvässä menossa. Nyt kurkistelee Sakris Kukkelman jälleen turvakodin portilla. Mimmi Rumfelt on pihalla. Sakris huudahtelee kuiskaten: Mimmi von Rumpfelt!
Ja taasen näki hän unta samasta kauniista naisesta kuin silloin keväämmällä... Ja kun hän seuraavana päivänä oksi petäjiä, oli hän yhtäkkiä kuulevinaan ... niin kuin sen naisen ääni olisi huutanut hänen korvaansa ja kutsunut häntä... Kukkelman mietti uniaan ... sekä viimeistä että edellistä. Ja iltahämärässä seisoi hän jälleen turvakodin seinävierellä.
Missi rypisti vihasesti otsaansa kohautti olkapäitään ja kääntyi komean upseerin puoleen, joka sukkelasti, otti hänen käsistään tyhjän kupin ja kalistellen sapelillansa nojatuoleihin miehekkäästi vei sen toiselle pöydälle. Teidänkin on välttämättä uhraaminen jotakin turvakodin hyväksi. Minäpä en kieltäydykään mutta aijon lykätä koko anteliaisuuteni arpajais-iltaan.
Tuskinpa työnsi vanha nainen hänelle nyt velliäkään eteen ... ja teki senkin kiukkuisen näköisenä. Niin, muorille tuli suorastaan halu ajaa Kukkelman ulos ... mutta antoi hänen kuitenkin olla. Ja sitten lähti Sakris itsekin ... tuskastuneena, väsyneenä ja pettyneenä siitä, että hän oli niin yksin... Turvakodin luokse jälleen. Ja sinä iltana tapahtuikin jotain! Sakris näki siellä ikkunassa tytön!
Se olikin Sakriksen totinen aikomus. Mutta sitä paitsi suunnitteli hän tällä matkalla pistäytyä turvakodin luona... Aterialla, muoria vastapäätä istuen, oli hän vakava ja hiljainen. Ja kovin tyytyväinen: oikein kehuskeli velliä hyväksi. Mutta tupsu hänen tappuraisia hiuksiaan pyrki syödessä valumaan lautaselle ja velliin. Se valuikin. Ilkeää sellainen oli tädistä nähdä.
Sinä iltana oli Sakriksen pakko jälleen mennä tyhjin toimin asumukseensa. Mutta kuinkas sitten kävi? Kun hän seuraavana iltana oli jo samalla tavoin lähtemäisillään pois turvakodin luota ja köntysteli vallia pitkin maantielle päin, niin kuuli hän ikkunasta ääniä, ja kääntyi: siellä oli hänen impensä! Tällä kertaa jonkin toisen naisen seurassa. Naiset katselivat ulos.
Päivän Sana
Muut Etsivät