Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Hautasaattona oli Elsa, Lemströmska miehineen ja kolme Munkkiniemen renkiä, kuin myöskin yksi Munkkiniemen piika. Tuossa matalassa töllissä sitten illalla juotiin kahvit pullan kanssa, ja keskusteltiin vapaasti kaikenlaista. Sillä herrasväki ei häirinnyt läsnäolollansa töllin yksinkertaisia hautajaisia.
Pitääkö minun hoitaman toisen pitäjäläistä?" "Antanemme sen asian olla; minusta näyttää kun asia ei paraneisi puheistamme. Keskustelu tässä näkyy saaneen surkean käänteen. Sinun edessäsi ei ole pyhää vanha tuttavuuskaan! Sinun kaikki kaikkesi on Munkkiniemen uhkea herraskartano, miehesi ja sen rikkaudet.
Sitten hän saarnasi ja muistutti, että tämä sovitus oli tehtävä niin kauvan kuin molemmat riitaveljet tiellä ovat; muutoin oli käypä niinkuin Jesus tekstissä sanoo: "Joutuu torniin siihen asti kunnes viimeisenkin rovon maksanut on." Nähtävästi hämilleen joutui nyt Munkkiniemen kyökkipiikakin ynnä muiden mukana, eikä enään niin koreesti mullistellut, vaan pää painui hieman alaspäin.
Kun hän sitä ajatellen puki yllensä, pesi kasvonsa ja kampasi hiuksensa ja oli ulos lähtöön valmiina, astui sisälle Munkkiniemen piika Sanna ja sanoi: "Hyvää huomenta Elsa! Missä sinä, Elsa rukka olet ollut? Minä olen yrittänyt tänne monta kertaa, vaan ei täältä ole kuulunut hiiren hiiskahdusta enemmän kuin haudasta. Rouvakin sanoi jo, että minnekähän Elsa parka niin katosi.
Vaan kun kukkaron sisus tutkittiin, huomattiin, että rahaa oli vähän näpisti arkun ostamiseen kaupungin puusepältä. Hautajaisten pitämisestä ei puhettakaan. Kun siinä eukot päätään kallistellen ja toisiaan silmiin katsellen tuumivat, johtui Lemströmskan mieleen seuraava tuuma. "Minä menenkin Munkkiniemen herrasväen pakinoille." Silloin poistuivat molemmat naiset.
"Kuule!" sanoi Munkkiniemen rouva. "
Erittäin majesteetillisenä seisoi ylemällä paikallansa Munkkiniemen herrastalo, sen monet akkunat häämöttivät kuin kuparilla sekoitettu kulta. Vanha halleva vahtikoira käreällä äänellänsä ilmoitti vierasten tulon, kun tytöt pihaa lähestyivät. Häveten poistui vahti, kun näki tulijoiden olevan vanhoja tuttuja ja puoliksi talon väkeä.
Mamseli ei enään kuunnellut ja vähän ajan päästä nähtiin hän Elsan kanssa astelevan pois talosta ja istahtavan mättäälle metsässä. Munkkiniemen herra katsoi vaimoineen akkunasta, ja nähtyään tuon oudon tapauksen, jonka syyt hän vaan puolinaisesti käsitti, lausui hän: "Mitä ymmärretään rakas Klara tuolla tapauksella? Onko maa kääntynyt viime aikoina väärin päin akselissaan?
"Johan Elsa on kotosalla", sanoi eukko. "Olenhan minä, mutta nyt minä lähden palvelukseen." "Kenelle?" "Munkkiniemen rouvan sisarelle kaupunkiin." "Vai niin, missä sinä olet ollut niin kauvan? Minäkin kertaa pari yritin tänne, sinua tapaamatta." Elsa kertoi lyhykäisyydessä Kirkkonummella käyntinsä ja mitä hän sillä matkalla oli huomannut. "Herran työt ovat ihmeelliset!
Munkkiniemen Antti oli vilkas, reipas ja ahkera poika, ja läksyt olivat hänellä niin selvät, kuin selkein vesi. Tuo rikkaan rovastin jumalinen poika ohjasi häntä mamselin pyynnöstä, ja poika edistyi koulussa suurilla askeleilla. Kaikkine edistyksineen ja touhuineen tuli joululuvalle lähtö ja saappaat vietiin suutariin paikattavaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät