United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maalaisilla oli ruokatavaroita kärryissä runsaassa määrin, lihaa, voita, leipää, maitoa, juustoa ja siankinkkua. Kyökin pöytä tuli aivan lastiinsa noiden maalaistavarain paljoudesta. Paraiksi olivat nämät maalaiset ennättäneet itsensä mamselille esittää, kun jo pihaan ajoi Munkkiniemen herrakin rouvineen.
Samassa astuikin tupaan Munkkiniemen rouva ja Lemströmska. "Jaha, vai jo Anna pääsi pois?" sanoi rouva. Vähän mietittyään sanoi hän: "Ottakaa te Lemströmska, ja toimittakaa mitä siihen tarvitsee; rahaa voitte käydä meiltä." "Kiitoksia paljon!" sanoi Elsa. "Kiitos kiittämästäsi lapsi! ja kiitos äitisi hoitamisesta sillä kukaan vieras ei häntä niin hyvin olisi hoidellut.
"Jos meidän isä ei olisi soittanut puukelloa sen sijaan kuin hänen piti hengellisesti saarnata, niin et sinä sanoisi minulle tuolla tavalla tänä päivänä. Etkö sinä tiedä, että 'lasten on Jumalan valtakunta'?" Munkkiniemen rouva oli saanut vastauksen ja sen omalta sisareltansa vastauksen, jota hän ei olisi unissaankaan osannut aavistaa saavansa.
Mutta ennenkuin lopetan tykkänään puheen näistä aineista, kysyn: mihinkä joutuu ja kenelle tästälähin kuuluu Elsan äitiin Leski-Annan mökki Munkkiniemen niityn laidassa?" "Siihen on minun perin keveätä vastata, kun hyvin tiedän, että mökki on meidän omaisuuttamme. Mieheni sen antoi vanhoista aineista rakentaa ja erityisellä luvalla on se kuulunut Leski-Annalle hänen kuolemaansa asti.
Pahaksi onneksi Katrille oli tällä kertaa myöskin se, että Elsa oli nähnyt parempia keittäjiä, niinkuin esimerkiksi Munkkiniemen Liinan, ja nähnyt, kuinka liikkuu ja työssään joutuu. Katrin keitäntö siihen nähden oli paljasta apinoimista. Kumminkaan ei Elsa hänelle mitään ilmoitellut, vaan hienonnettuaan kuoret meni ruokasaliin pöytää kuntoon laittamaan.
Munkkiniemen rouva katsahti hieman äkäisesti Elsaan, kun kuuli sisarensa lausuvan isästänsä tuon halveksivan lauseen "niinpä papin". "Arvostellaanko täällä jo pappejakin?" Mamseli mutisti suutansa ja silmäniskulla huomautti, ett'ei sopinut rengin kuulten keskustelua jatkaa, ja osoitti rengin ja Elsan viemään arkkua ylös vinnille. "Ole hyvä ja astu sisään!" Rouva ja mamseli menivät kamariin.
Tuossa uhkeassa talossa oli myöskin portaat, jotka kyökkiin johtivat. Niitä portaita tytöt nousivat ylös. Munkkiniemen avarassa ja valoisassa kyökissä oli suuri helli ja seinät täpö täynnä komean loistaviksi kiilloitettuja vormuja, astioita ja kansia. Tuo kiiltävä kupari-ylöllisyys huikaisi melkein äkkinäisen silmiä. Hellin luona hääri touhuunsa kiinnitettynä hellin päällikkö, keittäjätär.
Siinä oli paras todistus hänen syyllisyydestään, josta mamseli toivoi piankin saavansa jotain muutakin kuulla. Saarna loppui, vaan kun se ikään loppunut oli, niin Munkkiniemen piiat alkoivat joutua kirkosta pois. Nyt täytyi mamselin luopua tavallisesta tavastansa istua kirkossa loppuun asti ja hartaudella jumalanpalvelus lopettaa. Hän kiiruhti Elsan kanssa perään, ja saavutti tytöt torilla.
Pian jäi Munkkiniemi, ja mummo nauroi: "Purkakoon nyt Munkkiniemen herra mökkiä; omansapa se on ja sinulla on sinun omasi." Pian otti Elsa mummolta toisen airon ja niin he soutivat kaksissa hengin tyyneessä ilmassa tuon jokseenkin pitkän matkan, Munkkiniemestä Pohjois-satamaan. Lastin purettua tuli hyvä joukko lisää tavaraa tuon tuvan nurkkaan ja Pohjois-satama sai yhden venheen lisää.
Myöhällä lähtivät vieraat pois iloisina, vaikk'ei suinkaan runsaasti ravittuina; sen vajauksen sai palkita oma koti, oma ruoka. Elsan huviksi jäi mökkiin maata Munkkiniemen piika. Niinpä tytöt itsensä siunattua yönsä levollisesti töllissä nukkuivat, ett'eivät yhtään vavahdelleet eikä säikkyneet. Seuraavana aamuna kun heräsivät, meni Munkkiniemen piika Sanna kotiinsa, jättäen Elsan tölliinsä.