United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jesuiitan hahmo muuttui hänen ajatellessaan tapausta Breitenfeldin tappotanterella ja raivostuneena puri hän hammasta. Kavahda omia korviasi! kähisi hän. Anathema maranatha! Ne ovat kuulleet kuultavansa tässä maailmassa. Näin sanottuaan taputti jesuiitta kaksi kertaa käsiään ja sisään astui seppä tulipunaiset pihdit kädessään. No, toveri, joko korviasi kuumentaa? ivaili munkki.
Sanokaa, hyvä veli, herrallenne: mikäli selvän saitte minusta, en ole sitä maata. Itseäni mun viel' on katsottava vangiksi, ja ristiritarien tehtävänä on yksinomaan kaipaa käytellä, ei vakoilla. MUNKKI. Kas sitä minäkin! Ja tuost' en herraa juuri moitikaan. Vaan jäljellä on paras.
Jos sitten hyvä pater," lisäsi sotamies, nöyrästi kumartaen munkille ja ristinmerkin hartaasti tehden, "vihkisi saviruukin siunauksellaan ja panisi muutamia ristiä, pyhänjäännöksiä ja pyhimyksenkuvia ulkopuolelle, niin voitaisiin, toivoakseni, kenties vastustaa kaikki pakanallinen noituus." "Epäilemättäkin ne olisivat suureksi hyödyksi," vastasi munkki.
Kielen pieksennällä Vaan munkit onnen rataa raivailkoot. Kuningas valtaa käyttää kuninkaan. Ja kautta korkeuteni, niin mä teen. Ripsaana poikana sais Hakon sulle Kai näyttää kynttilää eess' alttarin? Häävuoteelle kai sillä sinut saattaa? Häävuotees punaruusuin, punaraitein Saat koreilluks ja rikinsini-patjoin. Niin käyköön! Mitä tahdot, munkki? Teidän Armonne, sanasen jos HAKON. Vait, sa kuotus!
Hetken kuluttua pysähdyttiin yksinäiseen taloon, vangit laahattiin sisään ja nakattiin muista erillään olevan kamarin lattialle, sill'aikaa kuin talonpojat tuvassa antautuivat hurjan voitonriemun valtaan ja virkistivät voimiaan äsken anastetulla viinillä. Kamariin astui nyt kalmankalpea munkki, jonka vyöllä riippui pellavaiseen nuoraan kiinnitetty miekka.
Munkki vetäytyi hätää ta'apäin, mutta pää yhä käännettynä tyttöä kohden, ja silmillään huolellisesti sen kasvoja tarkastaen. Vaikka hän seisoi köyryssä, hän kuitenkin oli tavattoman suuri mies. Mustan kaapun ja pitkän valkean viitan läpi näkyi laihuus, joka tekee muodon karkeaksi, vaan ei vähennä voimia. Hänellä näytti jäntereet olevan teräksestä.
MUNKKI. Ois teidän hänet vasta nähtävä lähdössä hoviin. Nyt vain sairaan luota hän saapuu. RISTIRITARI. Kuinka saakaan hävetä Saladin silloin! Tänne! Tämä kai on ristiritari? Hän mitä tahtoo? MUNKKI. En tiedä. Herra ritari, mik' ilo on nähdä nuorta kunnon miestä! Oo, noin nuorta vielä! Herran avulla hänestä jotain tulee.
Teidänlaisianne lie luostarissa paljonkin? MUNKKI. En tiedä. Mun, rakas herra, täytyy totella. RITARI. Järkeilemättä teettekö sen myös? MUNKKI. Kuin totella voin muuten, rakas herra? Ain' yksinkertaisuus on oikeassa! Kai tietää saan myös, ken se minuun tahtois lähemmin tutustua? Itsestänne en sitä usko. MUNKKI. Sopisko se mulle? Mua hyödyttäiskö se?
He menivät patriarkan luostariin, johon kaikki toiviolaiset käskettiin kokoon; siellä istutettiin naiset ja miehet erilleen toisistaan. Heidän käskettiin riisumaan jalkineensa pois ja istumaan kehään. Sitten tuli munkki pyyhinliina kädessä ja alkoi pestä kaikkien jalkoja; hän pesi, pyyhki ja suuteli kaikki järjestänsä. Tuomaankin jalat pesi ja antoi suuta.
"Ei, veli", lausui rouva; "muista niitä ihania sanoja, joita Chriemhildimme luki meille hänen kirjastansa Herran Rukouksesta." "Kyllä sinä ja Ulrich ja Chriemhild ja Atlantis", jatkoi ijäkäs ritari, "te olette kaikki yhtä laatua; pikkuinen munkki on lumonnut teidät kaikki." Sydäntäni sykähti, kun kuulin sisarteni nimet. "Tunnetteko, hyvä rouva, Chriemhild ja Atlantis Cottaa?" minä kysyin.