United States or Equatorial Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta se oli jo liika myöhäistä. Oxenstjerna oli ravakasti vetäissyt uutimet syrjään ja niiden takaa ilmaantuivat nyt mustaan nahkapäähineeseen ympäröidyt, kalmankalpeat kasvot ja palavat, synkät silmät. Vielä tempaus, ja sieltä esiytyi koko munkki, puristaen hopeaista pyhäinkuvaa rintaansa vasten. Astukaa esiin, korkea-arvoinen isä, sanoi Oxenstjerna ankarasti.
Sama mieliala jatkui vielä sittenkin, kun hän oli päässyt pois pahimmasta ihmisvilinästä erääsen kaupungin puistoon, suurten puiden alle taivaltamaan. Messut ja kuorolaulut kaikuivat hänen korvissaan. Hän näki näkyjä. Vanha munkki voihki kuolinvuoteellaan. Viisikymmentä vuotta oli kulunut siitä kuin hän oli luostarin portille kolkuttanut.
Munkki vei seuralaisensa sala-oven kautta kirkkoon, jonka pää-ovet, vaikka tavallisesti auki, olivat tulleet suljetuiksi äsköisen kahakan tähden; sillä molemminpuoliset meluajat olivat koettaneet tunkeutua sisään, ihan toiset mietteet kuin rukoilemisen halu mielessänsä.
Sinäkö se olet, kirottu munkki! huusi vieras. Vartijat aseihin! Aseihin, vangitsemaan maailman suurinta roistoa! Ja niin sanoen tarttui hän munkkia tuuheaan turkin kaulukseen. Alussa koetti Hieronymus irroittaa rekeä ja päästä pakoon nopean hevosen avulla.
"Haluatteko," sanoi hän, "tulla takaisin ja lopettaa työnne?" "Oikein kernaasti, Sennor Padre, sillä ehdolla että minulle taas yhtä kunniallisesti maksetaan." "Hyvä; ensi sydän-yön aikana tulen taas teitä noutamaan." Näin tapahtuikin, ja holvi tuli valmiiksi. "Nyt," sanoi munkki, "täytyy teidän auttaa minua hankkimassa tänne niitä ruumiita, jotka ovat tähän holviin haudattavat."
Hänen mielensä kävi murheelliseksi, vaikk'ei hän itsekään olisi osannut syytä siihen selittää. Jos nyt olisi täysi yö, niin minä en suinkaan uskaltaisi jäädä yksistäni tähän pahaan paikkaan, johon munkki muinoin hukkui. Jospa Pierre ei vaan eksyisi tuohon katalaan kaislastoon!
Mutta munkki oli usein matkoilla Illyriassa toimittaen muka Fourneaux-kadun varrella olevan emäluostarin ja Ragusan ynnä Zaran tytärluostarien välisiä asioita.
NATHAN. Vaan hänt' ei multa saa ken tahansa koettaa viedä. MUNKKI. Eihän eihän suinkaan. NATHAN. Kell' oikeutta suurempaa kuin mulla ei ole häneen, hänell' olkoon se varhempi ainakin MUNKKI. Niin, juuri niin! NATHAN. min luonto, veriheimolaisuus suo. MUNKKI. Niin minustakin!
Kaupunginkirkon iso kello, jota soitetaan ainoastaan erinomaisissa tiloissa, kaikkui niinkuin kirkkojuhlaan; kaikki yliopiston virkakunnat astuivat juhlasaatossa pitkin katuja, ja valan vannottuaan puettiin munkki Martin juhlallisesti tohtorin kaapuun, hattuun ja sormukseen täysinäiseen kultaiseen sormukseen, jonka vaaliruhtinas oli lahjoittanut hänelle.
Munkki vallan innostui ja kasvoi pitkän kauhtanansa sisässä; Rosenin täytyi rauhoittaa häntä: »Hiljempaa, isä Alphée... Kas niin, isä Alphée...» varoitteli hän peljäten, että Colette kuuli heidän puheensa. Tämä oli joutunut kerrassansa hovineuvos Boscovitshin valtaan, joka jutteli hänelle kasveistansa, käyttäen tieteellisiä nimityksiä ja kertoen yksityiskohtia kasviopillisista retkistänsä.