Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Mummo makasi nukkuen lavitsalla; lapset olivat käytävässä, jonne ovi oli auki. Vladimirskaja lapsinensa ja ratavahti sukkansa kanssa, joita hän nopein sormin herkeämättä kutoi, tulivat Maslovan luo. No, tapasitteko toisianne? kysyivät he. Vastaamatta mitään istui Maslova korkealla lavitsalla, heilutellen jalkojansa, jotka eivät ylettyneet permantoon. Mitäs turhia poraat? sanoi ratavahti.
"Jaa, ei tosin sinne monenkaan suu syyhy, mutta kova pakko vaan sinnekin kerran käskee. Olisi se mamseli Eveliina vielä täällä ja naimatonna, niin en hetkeäkään epäilisi mökin saamistani, mutta otapas nyt." "Kuinka paljo teiltä rahaa puuttuu?" kysyi Elsa. Mummo kaivoi esille rahasäästöjänsä. Niitä oli useammassakin paikassa. Sitten hän laski rahat ja sanoi talon hinnan, vaan puuttuihan siitä.
"Jumal' antakoon, mummo!" "Tuleeko teidän Katri naimisiin?" "Niinhän se taitaa tulla." Maisteri, joka mummon tullessa pyörähti sänkykamariin, tuli ja kysyi: "Mihinkä se Katri naidaan?" "Turkuun kuulutaan!" vastasi rouva. "Sepä sattui, eikö hän ollutkin ilman paikkaa?" "Oli, vaan kyllä hän nyt sentään paikkoja olisi saanut. Nyt ei hän niitä kumminkaan tarvitse." Maisteri poistui.
Hänen äänensä silloin vapisi, ja hän otti taskustaan suuren silkkisen nenäliinan ja pyyhki sillä hikeä otsastaan. Mummo ymmärsi vieraan herran nyt tulleen viemään pois hänen rakasta poikaansa ja alkoi itkeä niin, että ei voinut vastata.
»Kuinka kummallinen hän on tällä kertaa», ajatteli Nehljudof ja aikoi juuri tulla omaan asiaansa, kun Maslova rupesi taas puhumaan. Niin, kuulkaapas. Siellä meillä on eräs semmoinen mummo, että tiedättekös kaikki oikein ihmettelevät.
"Sopii kyllä, mummo. Katsokaa, sen tähden toin puitakin, muistuttaakseni teitä siitä, että olen sama Antti Pietari kuin muinoinkin."
Kohta en perästä sairastui mummo kovasti. Kauvan hän sairasti ennenkuin kuoli. Elsa hoiteli häntä kaiken aikaa erinomaisella huolella ja hellyydellä sekä itkeskeli toisinaan katkeria kyyneleitä. Nyt sai hän hautaan saattaa toisen äitinsä. Hän hankki mummolle haudan Matti-vainajan viereen ja pystytti heille halvan mutta sievän yhteisen hautakiven.
"Kas niin on alku; mutta enempää en muista onhan se kaunis, hyvin kaunis, mummo, äiti ja sinä Antti Pietari?" "On kyllä," vastasivat äiti ja mummo; mutta Antti Pietari katsahti totisena kirjastaan. "No, mitä sinä sanot, Antti Pietari, eikö se ollut kaunis laulu?" "Eipä kehuttavaa. Olisi parempi, kun lukisit katekismoa, kuin että loilotat lauluja."
Sinä olet lapsi, etkä siis ymmärrä mitään, sanoi mies, mutistaen suutansa vähän, mutta ei kuitenkaan nauranut. Tiedätkö mikä se vanha mummo on sinulle, joka siellä sisällä huoneessa sairastaa? Tiedän kyllä, sanoin minä, hän on minun äitini äiti. Niin poikaseni, mutta tiedätkö mikä hän on minulle? Sitä en tiedä.
"Kyllä hän saada voipi, mutta näetkös, ihminen on ihminen eikä mitään muuta ja hän voipi olla hyvästikin vihoissaan minulle viran saamisen johdosta vaikka eihän tääkään virka itse olossa vielä mistään kotoisin ole." Katri tuli siihen ja sanoi mummon tulleen kyökkiin ja tahtovansa rouvaa puhutella. "Käske mummo tänne!" Katri meni ja vähän päästä tuli mummo lastenkamariin. "Hyvää iltaa, rouva!"
Päivän Sana
Muut Etsivät