Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Mummorukka voimattomin käsin ketjun kiristyvän päässä teki tenää, mutta vastustuksen turhaks nähden pian myöten antoi vanhemmalleen. Puistotietä siinä mennä vilistivät uljas rotukoira kiiltokarva, sekä vanha, pikkuruinen mummo, jälkimmäinen tosin, kuten näytti, onnettomana ja vastahakoisena. Anteeks suotaneen, jos hymyilimme. Meistä muista moinen promenaadi oli kielttämättä hiukan hupainen.
"Tietä säällistä tosin ei ole Punavuorille, mutta tulehan ensi pyhänä katsomaan eikö kamsut ole siellä kuten kuuna päivänä", naurahteli mummo. "Minä olen erittäin kärkäs siihen, että tulla katsomaan, kuta pikemmin vaan pääsen", sanoi Elsa. Mummo meni. Vähän jälkeen tuli rouva kyökkiin. "Joko mummo meni?
Mies söi vähän ja ämmäkin söi, mutta poika ja tyttö söivät kaikki tyyni ja nuolivat astiankin puti puhtaaksi, jonka jälkeen kaulatusten vaipuivat vuoteelle. Talonpoika ja mummo alkoivat nyt kertoa, kuinka kaikki oli näin käynyt. Ennenkään emme suinkaan varallisia olleet, kertoivat he, mutta viime vuonna ei saatu mitään pelloista, syksystä jo kaikki varat syötiin.
Poikanen oli vaijennut, nähtyään vieraan. Mutta kun ämmä oli ruvennut puhumaan, alkoi se taas kiskoa häntä hihasta. "Leipää, mummo, leipää," ja taas rupesi poraamaan. Elias aikoi juuri kysellä enemmän ämmältä, kun samassa mieskin kompuroi tupaan, kulki pitkin seinää ja tavotteli rahia; mutta ei se jaksanutkaan kulkea niin pitkälle, vaan lyhmistyi nurkkaan, kynnyksen viereen.
Selma oli liikkumaton, siksi kuin eukko vakuutti, että hän saisi minkä huvin hän vaan tahtoisi, jos hän vaan taasen tulisi iloiseksi; nyt nosti Selma päätänsä sanoen: "Muistakaa mummo, että olette luvannut minulle kaikkea mitä vaan haluan." "Tottakai, kulta lintuseni, kun vaan hymyilet ja olet kiltti. Tiedäthän, että mummo aina täyttää lupauksensa."
Luonnon raitis, elähyttävä huoku herätti molemmissa korkean taivaallisen ilon, ja vaikka syksy heidän ympärillänsä karisteli kellastuneita lehtiä puista, oli heidän sydämissään uusi ennen aavistamon kevät. Toisena päivänä tahtoi mummo pappia. Opettaja kävi häntä noutamassa ja oli sitten läsnä, kun hän ripitti mummoa.
No, mitä hänelle teitte, että hän teidät vangitsi? kysyi vaarini naurahtaen. Emme mitään suuria tehneet Pirttilän paimen, Könkölän Aapeli, lauloi yhden värssyn töllin pihalla, kun mummo pyykkiä pesi. Mimmoinen se värssy oli sitten? kysäsi vaarini uteliaan-näköisenä. Minun täytyi kertoa se hänelle, niinkuin muistin.
*Tyttö*. Täti, täti, nuo sanovat, että minä olen prinsessa! Mitä sinä loruat? *Esmeralda*. Niin, Preciosa, meidän apetissamme, sanoi, että hän on prinsessa, vaikka hän nyt on kerjäläistytön valepuvussa. *Mogrebina*. Niin, ettekö ole lukenut Cendrillonia? *Tyttö*. Ja kun kuningas rakastaa minua, tekee hän minut keisarinnaksi. *Mummo*. Mitä nyt vielä? Keisarinnaksiko?
Tällä kertaa oli Jaana hänen kuulijansa. Mutta tavallisesti häntä eivät kuulleet muut kuin ääretön erämaa hänen ympärillään ynnä taivaan tähdet ja kuu, sekä kenties vielä niiden takana se suuri Tuntematon, jonka välittömässä yhteydessä mummo eli, kiitos olkoon natsarealaisen kirvesmiehen pojan ja Nikean yleisen kirkolliskokouksen.
Sen tehtyään pyysi hän mökin wäeltä, saisiko olla mökissä siksi että ilma asettuisi; kontissa hänellä kyllä olisi ruokaa, että toimeen tulisi. Mökin asukkaat lupasiwat heti hänen olla, niin kauan kuin waan haluttaisi. Kaikista näkyi, että mökin asukkaat ja mummo hywin käsittiwät toisensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät