Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Silloin Elsa aina pistäysi mummon luo Punavuorille, jossa hän istui tunnin pari tarinoiden mummon kanssa, saipa väliin mummon kanssaan. Mummo muutoin oli muuttanut elintapaansa ja laannut pyykillä ja muilla sellaisilla kulkemisesta, oli hyyrännyt toisen huoneensa eräälle pohjalaiselle salvurinperheelle ja itse lisäansiokseen ruvennut neulomaan työmiesten alushousuja ja paitoja.
"Tuulessa pian vilustuu!" sanoi rouva. "Ei se mitään tee, kun ei paikallansa kauvan seiso", sanoi Elsa. Retki Punavuorille. Loppu viikkoa oli satanut, vaan sunnuntai-aamu oli heleän kirkas. Maisterin herrasväki makasivat pitkään pyhä-aamuna, koko lailla pitempään kuin arkina, jolloin maisterin täytyi nousta kirjoittamaan.
Sinä ajanjaksona, 1840 1850, josta nyt kerron, käsitti kaupunki jo, vaikkapa siinä ei asukkaita ollutkaan kuin noin 17,000 henkeä, suurimman osan »kaupungin lukkojen» eli tulliporttien välisestä alueesta. Kaikesta tosin voi huomata, että kaupunki oli nuori, mutta Hietalahdesta Elisabetintorille, Turun kasarmeilta Kaivopuistoon ja Punavuorille asti oli se jo täyteen rakennettu.
Rouva kaipaili ja haikaili, että sehän nyt hammassärkyä on kun viikkokausia kestää, ja lähetti Elsan tiedustamaan asian oikeata laitaa. Ilta alkoi hämärtää, kun Elsa lähti Punavuorille päin astumaan; väliin hän käveli, väliin juoksi, että matka kuluisi. Vielä oli päivän kajastusta, kun hän tuli mummon mökille. Hän yritti mennä ovesta sisään kuin kuuna päivänä, vaan ei päässyt porstuaankaan.
Maisteri sanoo että me menemme sunnuntaina, jos on kaunis ilma, Punavuorille kävelemään ja samalla menemme mummonkin uutta taloa katsomaan", sanoi rouva. "Se sopiikin vallan hyvin, viedään lapset kanssa, minä kannan pienempää", sanoi Elsa. "Jos niin tekisi", vastasi rouva. "Kyllähän Punavuorilla raitis ilma on, vaan siellä niin onnettoman kovasti tuulee", sanoi Katri.
"Tietä säällistä tosin ei ole Punavuorille, mutta tulehan ensi pyhänä katsomaan eikö kamsut ole siellä kuten kuuna päivänä", naurahteli mummo. "Minä olen erittäin kärkäs siihen, että tulla katsomaan, kuta pikemmin vaan pääsen", sanoi Elsa. Mummo meni. Vähän jälkeen tuli rouva kyökkiin. "Joko mummo meni?
Ylioppilaista toinen oli jo päässyt papiksi kaukaiselle Pohjanmaalle, vaan nuorempi tuli vielä säännöllisesti talveksi Helsingin Punavuorille, josta hän yhtä säännöllisesti kesäksi poistui, matkustaen maalle saarnaamisella ja lasten opetuksella ansaitsemaan.
Kaduilla nähtiin päivät pääksytyksin kuljetettavan tien täydeltä tykkejä, ampumavaroja ja muonatarpeita, joita vietiin joko linnoitukseen tahi kaupunkiin järjestettyihin varastopaikkoihin; leipomoita ja ruutikellareita rakennettiin useihin eri kohtiin; veistämöillä valmistettiin tykkivenheitä; pattereita varustettiin jonkun verran joka paikkaan, Kaivopuistoon, Punavuorille, Lapinlahteen, Drumsöhön ja Viaporin ympärillä oleville saarille; kasakoita ja husaareja lenteli edestakaisin kuljetellen käskykirjelmiä ja sanomia, ja tuntui kuin kuuluisi hopearuplain helinää kaikkialla, niitä kun joukottain kylvettiin ympäriinsä.
"Sama minusta", vastasi toinen. Ja niin läksivät juoksu-jalkaa Punavuorille päin astumaan. "Joroon", sanoi Elsa kulkiessaan. "Oli vähän liian paksua ja savuista joroa minustakin tuo", lisäsi toinen. "Kaikissa sitä käydäänkin", sanoi Elsa. "Jotakin höpötystä nuorilla", vastasi toinen. Sellaisilla puhein saapuivat mummon taloon. "No, eikö joroihin mentykään?" kysyi mummo.
Kun toinen meni, niin ei jäänyt toinenkaan; sekin pohjalainen tyttö hankki itsellensä toisen paikan ja niin he molemmat muuttivat maisterin herrasväeltä pois. Huolimatta siitä, kuka heidän seuraajaksensa tuli, ottivat he tavalliseen aikaan ulos palkkansa ja vapautensa. Vapaapäivikseen menivät he mummon luo Punavuorille, ja käyttivät aikansa sangen ahkeraan vaatteidensa parantelemiseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät