Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Jospa vielä kerran ennen kuolemaani saisin tuntea tuoretta metsän hajua. Tuo minulle vähän nuoria kuusen oksia!" Katri toi niitä hänelle. Juhana ja lapset tulivat sisään. Havujen tuoksusta vilkastui mummo, vielä viimeisen kerran. Hän nousi puoli-istualleen sängyssä, tarttui molemmin käsin havuihin ja hengitti hyvillänsä. Silmät aukesivat, kirkkaasti ja nopeasti leimahtaen.
Ei saanut mummo loppuunkaan luetuksi, kun hän parkasi kipeästi. 'Nyt ei minua tarwita enään maailmassa', sai hän sanotuksi sydäntä särkewällä äänellä ja samassa hän kaatui. Tunnottomana wietiin hän kotiinsa ja seuraawana aamuna oli hän ruumiina", kerrottiin heille. Alakuloisina kuunteliwat Mielonen ja Makkonen kertomusta.
TIITUS: Gladiaattorit esille! GLADIAATTORIT: »Salve imperator! Koetelkaa gladiaattorein miekat. Eivätkö ole oivallista terästä. TIITUS: No, nyt, luulen, voimme alkaa. Juoskaa pian, ettei mummo saa väärää sanomata ja ehdi halvaantua. YLEIS
Niin minustakin, kuului Ullan ja Pirkon ja Leppimäkien emäntien suista. Uudentalon Ukki ja Mummo, kertasi vielä Hetvi ja sormiensa nenillä taputteli hymyillen imevää kolmen kuukauden vanhaa Hiljaa. Nyt vietettiin samalla talon vihkiäisiä ja erojaisia Amerikkaan lähtijöille, sillä kaksi iltaa oli enää aikaa, kun oli päätetty kimpsuineen kampsuineen olla Lepokiven pysäkillä lähtemässä junaan.
Mutta kauppiaan sanat lykkäsivät kuitenkin häntä koko joukon eteenpäin niitä uusia kehitysmahdollisuuksia kohden, jotka vielä vetivät sikeätä unta hänen povessaan. Keväällä kuoli mummo. Kauppias kävi yhä useammin Rönnyn mökissä. Silloin tällöin kutsutti hän myös Jaanan puheilleen.
Niiden nuottiin minä sitten tein uusia, mutta välistä minä tein rivojakin, niin että kun mummo kuuli minun niitä laulavan, sanoi: »Hyi, mitä sinä laulat, etkö toki häpeä!» Vaan minä en paljon mummosta välittänyt, kun tiesin, että hän ei voisi ilman minua tulla toimeen. Hän oli tullut sokeaksi, ja minun piti häntä kepin päästä taluttaa.
Matti vaan jäi Elsan kanssa etuhuoneesen. "Aika sievän talonhan vaan mummo niin äkkiä itselleen sieppasi", oli rouva sanovinaan. "Aika kallio-linnahan tämä on", ilvehti maisteri kahvia juodessaan. Kun kahvit oli juotu, alkoivat maisteri ja rouvakin katsella huonetta kaikista nurkistaan, ja sitä tutkimusta tehden menivät he etuhuoneesen.
Pirtin uunissa loimottaa iso tuli, lihapata kiehuu hiilloksella, ja koteutunut väki lämmitteleikse saunaa odottaessaan lieden ääressä. Jo päivän aikaan on mummo pannut saunan lämmitä, ja pitkän aikaa vielä auringon laskettuakin on sieltä tuprunnut savukimppu kuulakkaan talvi-ilmaan. Tuodaan sana, että kylpy odottaa.
Sillä vaikka hän kyllä kernaasti haki virvoitusta tämän lempeästä sydämestä, niin saattoi kuitenkin pikemmin sanoa, että Kati oli sen hänelle tehnyt, vaikk'ei opettaja ollut häntä nähnyt kuin kerran, eikä vielä sanaakaan puhunut hänen kanssaan. "Onko teillä hyvä olla, mummo?"
Ja joskin heidän heikkouksilleen ja naurettaville ominaisuuksilleen hiukan naurettiin, pidettiin heistä kaikissa tapauksissa yleensä ja kunnioitettiin heitä, ja pohjaltaan olivatkin he rehellisiä ja hyviä ihmisiä. Monivuotiset kärsimykset ja vaikean kuolinkamppailun kestettyään kuoli vanha mummo Daalintehtaalla joulukuuta puolivälissä vuonna 1850.
Päivän Sana
Muut Etsivät