Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Kun mummo lopultakin oli onnistunut selvittämään ja todistajain avulla saamaan todistetuksi kuka hän oli, päästettiin hänet vapaaksi ja hän sai rauhassa tehdä kauppansa. Mutta tämä tapaus muodostui hänen elämänsä suuremmoiseksi muistoksi, ja hän kertoi sittemmin mielellään ja ylpeästi kuinka hän oli piirityksen murtanut. Hän oli ollut sodassa mukana.
Ja tekö olisitte sellaisia tattarilaisia, te? *Terzerola*. No, hyvä mummo, mehän vain olemme olevinamme... *Tinto*. Niin, näet tehän, se on vain leikkiä. *Mummo*. Kaunista leikkiä tosiaankin! Eikö herraslapsilla ole mitään muuta tekemistä kuin pukeutua mustalaisiksi ja mieronkiertäjiksi ja uskotella köyhäin lapsille sellaisia hullutuksia prinsessoista ja keisarinnoista?
Ja minä Uudentalon Anna, sanoi emäntä hymyillen. Isäksi ja äidiksi minä kuitenkin sanon, sanoi Tuomas. Niin minäkin teen, virkkoivat muut pojat yhteen ääneen. Hemmi kumartui äitinsä sivulla istuviin Moosekseen ja Mattiin ja kysyi: »Miksikäs sitä te sanotte nyt näitä meidän isää ja äitiä?» Taitaa olla Ukki ja Mummo meille kaikille sopivin, sanoi Hetvi. Niin minustakin on.
Pari viikkoa hautajaisten jälkeen, kun Elsa eräänä aamuna istui akkunan edessä kamarissa ja neuloi, näki hän maalais-isännän ajavan pihaan ruskealla hevosella ja sievillä kärryillä. "Tuolla tulee varmaankin mummolle vastaus!" huudahti Elsa. Mummo, joka jotakin hääriskeli kamarin perällä, tulla löntysti akkunan luo. "Mikä vastaus?" mummo hämillään kysyi.
Tuossa vanha mummo mytystään ottaa kotoa tuodun makkarapalasen, silmäili sitä syvästi huoaten ja syö sen makeaan suuhun. Onpa täällä rakastavia pariakin, jotka toisensa ovat tavanneet vasta laivassa. Ihmeellisen pikaan ovat he toinen toiselleen lausuneet tuon "ikuisesti sitovan sanan." Merimatka suloisine joutenoloineen on kuten jokainen ihmistuntija ymmärtänee omansa lemmen liekkiä sytyttämään.
Kertun äiti otettiin meille, ja Kerttu häntä hoiteli ja helli totisella lapsen rakkaudella, sillä mummo oli jo wanha, huono ja kiwulloinen. Mutta tuo mummon ottaminen taloomme lisäsi yhden säikeen tuohon pirulliseen, salaiseen ajatukseeni, ett'ei Kerttu ole tuonut mitään taloon, nimittäin sen: muuta kuin elätettäwiä!
"Jumalan rauhaa! ja onnea uuteen taloon, hyvä huomen vierahiksi!" koki mummo lääpästyksissään sanoa. "Voi, voi! Miten te olette tänne asti jaksaneet kävellä? Riisukaa vaatetta päältänne vähemmäksi ja käykää istumaan!" hätäilivät molemmat ja kiirehtivät molemmin ottamaan vaatteita hänen päältään ja toimittamaan häntä istumaan.
Tuo mummon juttu oli samentanut heidän mielensä niin, ettei kummallakaan ollut mitään sanomista toisellensa mistään asiasta; mykkänä kuin hauta käweliwät he edelleen. Tuota nyrpeämielisyyttä kesti wielä majatalossakin ollessa, eikä kummankaan haluttanut ottaa puheksi mummon asiaa. Olipa wähällä, ettei se sama seikka eroittanut heitä kaikesta yhteydestä. Mummo raukka!
Wäkenä talossa sillä kerralla oli wain: sokea ukko, wanha mummo ja parwi pieniä lapsia, joista enimmät wielä paitaressuja. Mummo näkyi olewan emännyyden toimissa ja ukko hoiteli lapsukaisia, kiikutellen wuoroin kutakin heistä polwillansa. Lapset näyttiwät hywin rakastawan ukkoa: he kieppuiwat hänen kaulassaan ja siljoitteliwat kaksin=käsin hänen harmaita hiuksiansa ja partaansa.
"Kuules, Elsa, nyt he luulevat sinua minun tyttärekseni." "Niinpä kuuluvat", vastasi Elsa. Jo pysähtyivät kaikki hevoset, ja miehet laskeutuivat tielle. "Te olette varmaankin Helsingistä, kun olette niin kaupunkilaisten näköisiä", sanoi nuorin miehistä, sama joka ajoi viimeistä hevosta. "Kaupungista me olemme", vastasi mummo. "Ettekö tahdo ajaa kyydillä?" kysyi hän vielä.
Päivän Sana
Muut Etsivät