Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Tuo hurmaava pyörre tyyntyy vähitellen te näette sen taas tyynenä. Kosken kohina humisee vielä korvissanne, mutta viimein on se vain hämäränä muistona mielessänne. Tuollainen on useimmiten ihmiselämä, ja siinä myöskin mummon elämäkerta.» »Kiitoksia, mummo hyvä, kertomuksestanne», sanoi Nummi. »Ehkä toiste, jos eletään, viette meitä tarkastamaan tuota joen juoksua.»
"Kah, Herran nimessä," oli Juho juuri sanomaisillaan, mutta hän ei sitä tullutkaan tehneeksi, hän vaan kumarsi ja vaunut lähtivät. "Sehän olikin tuo pikku Yrjö, josta mummo on puhunut, että eräs englantilainen otti hänet mukaansa.
Se viepi kaiken halunkin pois, kun äitini on aina vastaan, vaikka mitä yrittäisin." "Niin se nyt mummo parka luulee, kun sinä olet vielä niin nuori, että jos siitä sitten ei tulisi mitään, olis siinä sekä ajan että rahan hukka.
Nyt ojensi hän Elsalle korin ja niin astuttiin edelleen. Vanhankaupungin kohdalla löysi mummo seipään kappaleen maantieltä, jonka hän kohta sauvakseen omisti ja työnteli sillä ruumistansa eteenpäin. Silloin tällöin tuli joku maalainen kuormahevosineen heille vastaan.
Kun mummo näki niin paljon ihmisiä koossa kuin kuusi henkeä, sattui välistä, ett'ei hän oikein muistanutkaan päivää sunnuntaiksi, vaan oli olevinaan Heinätorilla. Muisti ja järki heikkonivat vähitellen.
"Mistä te olette?" kysyi nyt mummo meiltä ja katsoi meitä silmiin niin hartaasti ja lempeästi kuin suinkin hänen rypistyneet, ja kohmettuneet kaswonsa salliwat. Me sanoimme hänelle asuinpaikkamme ja nimemme. "Woi, kuinka hywiä ihmisiä te olette! Ei ikään minulle ole tämmöistä ystäwyyttä osoitettu", sanoi hän.
"Tokkohan hän sen oikein osaa!" supisi mummo itsekseen, laskien päänsä vasemmalle korvalle alas aluselle. "Varmaankaan ei hän ole muistanut panna vihtrilliä sekaan. Menes kysymään isältäsi, onko hän pannut vihtrilliä maaliin; mutta tule paikalla takaisin!" Sill'aikaa sai Kalle tavata sängyn vieressä. Janne meni ihan suoraan uuden, muhkean läävän luo ja vei mummon sanan isällensä.
"Taas on tänään yksi köyhä leski päässyt maailman vaivoista, luulon mukaan Herransa iloon!" sanoi mamseli sortuneella äänellä. "Kuka se on?" kysyi mummo, istahtaen rahille. "Hän on yksi Heleena niminen ihminen Kirkkonummelta." "Heleena! mitä Herran nimessä? mikä Heleena hän mahtoi olla?" kysyi mummo, katsoen mamselia silmiin, silmillä joilla tuskin näki, niin oli hän säikäyksissä.
"Kyllä minä jo tästä pääsen, minä olen teille kowin suureksi kiusaksi ja waiwaksi", sanoi mummo, nähtyään hewosen ponnistukset ja sen wastuksen, mitä oli reen pystyssä pitämisestä. "Ei puhettakaan siitä, että teidät jättäisimme tänne kuolemaan", sanoin hänelle jäykästi. "Täälläi edessäpäin on aiwan tien wieressä mökki, jossa on asukkaat.
"Ei tämä ole mikään liikanainen ystäwyyden=osoitus, onhan waan tawallinen ihmiswelwollisuus", arwelin minä. "Liikanainen se on tämmöiselle ihmiselle", intteli mummo. "Ihminen ihmisenä ei ole yhtään toistansa parempi, waikka kyllä eiwät onnenlahjat ole tasan jaettu tässä maailmassa", koin hänelle selittää. "Woi, woi! Paljon on wäliä minun ja teidän wälillänne", jatkoi hän yhä samalla tawalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät