Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
Kuut kulkee, vuodet vaipuu ja vuosikymmenet, jää jälelle vain kaipuu ja muistot muinaiset. Yks mull' on kaunis muisto: kaupunki, linna sen, ja linnan luona puisto niin vanhanaikainen. Ja koulutie ja katu monelle ikävä minulle laulun latu, tie tiedon hilpeä. Mut ettei ikävälle sen muiston sävel soi, nyt siitä kiitos hälle, ken koulun hengen loi.
Tää päiv' on päivä rikasten ja ilollisten ilta, mut meille mieron köyhillen vain muiston musta silta. Siis tulkaa, vanhat ystävät, mun ainoat, mun armaat, te syksyn tunteet synkeät, te mieron katseet karmaat! Ma myöskin kanssa tuttavain tään illan tahdon olla ne saapuu, saapuu sadoittain, ne joutuu joukkiolla.
Kuolema oli selvästi painanut leimansa hänen otsalleen. Miten Leena tänään voi? kysyi asessorin rouva osaa-ottavasti ja kumartui vuoteelle päin. Luulen, että pian saan muuttaa vastasi vanhus. Kentiesi rakkaat nuoret neidit saavat ikävän muiston elin-ajakseen, jos ovat täällä, kun minä nukun? Täytyyhän meidän kaikkien kuolla, sekä nuorten että vanhojen sanoi rouva Bergendahl vakavasti.
Parooni Tilling sanoin minä kiirehtien ja vapisevin huulin tällä tavoin en voi antaa teidän matkustaa, minun täytyy saada vielä puhua teidän kanssanne. Teidän täytyy tulla vielä luokseni huomenna tähän aikaan. Hän näytti epäilevän. Pyydän teitä tulemaan, äitinne muiston tähden jonka vuoksi olen teidän kanssanne itkenyt. Oi, Martha!
Jaana sitä katseli, mutta mitä hän siinä ajatteli, sen tietää vain Hän, joka salaisimmatkin tietää; ehkä hän ajatteli iloisia lapsuutensa aikoja Lech-virran rannalla; ja iltaruskon loiste linnan muurilla, se oli muiston viimeinen ilo, joka seuraa onnetonta hänen elämänsä äärimmäisille rajoille.
Hän oli kärsinyt, hän oli taistellut, temmatakseen tuon miehen muiston juurineen sydämensä yrttitarhasta ja juuri silloin, kun hän luuli siinä onnistuneensa, seisoi tämä mies taas hänen edessään, kutsui häntä taas omakseen ja poissa oli Esterin rauha.
Noak oli, Noak oli Perukitoin mjes Pujo parta Ucko punainen kuin kucko joi hän aina, joi hän aina pohjan joka tjes. Siilon sopi, silloin sopi elä Mailmas Silloin oli otta vähintäkin oltta, ejkä janost, ejkä janost tjetty koko maas. Muiston juonti, Muiston juonti ei ol' tuttu heil', Vaan sellainen malja jossa nyt on kalja juotin pohjan, juotin pohjan varsin tällä lail'.
Dora oli hyvin ihmeissään ja hieman peloissaankin, mutta noudatti tietysti heti hänen pyyntöään. "Rakas Dorani", sanoi rouva Blum yhä vielä erittäin ystävällisesti, ottaen samalla taskustaan pienen rasian ja rasiasta kauniin rannerenkaan, "halusin antaa sinulle tämän pienen muiston, ja toivon, että pitäisit sitä huomenna, hääpäivänäsi.
Tuntui siltä kuin kaikki olisi yhtäkaikki, kun hän vaan saisi vielä käsiinsä tuon rakkaan muiston, jolle hän vasta hiljan oli oppinut arvoa antamaan. Näitä kapteenin miettiessä astui Tiina huoneesen. "Löysitkö?" kysyi kapteeni hätäisesti. "Löysin. Tässä se on", sanoi Tiina, ojentaen samassa kirjan kapteenille. Pikimmältään silmäsi kapteeni nimilehteä. Aivan oikein.
"Se ei minua ensinkään tyydytä, Will," vastasi Kenelm; "ja koska minä autoin teidät yhteen, niin katson oikeudekseni sanoa teille etten milloinkaan olisi sitä tehnyt, jos olisin voinut aavistaa että teillä on niin vähän luottamusta vaimoonne, että sallitte muiston Mr Bowlesilta teitä loukata.
Päivän Sana
Muut Etsivät