Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Hänen kirkkaat ja sinertävät silmänsä olivat, kuten isänsä sanoi, perintö äitivainajaltaan, jonka kuolema oli jättänyt kirkkoherralle ikävän ja kaipauksen muiston. "Mahtaisinkohan, isä, päästä kanssanne tänä iltana Ampialaan pitoihin?" kysyi Maria isältään, lapsellisesti myhäillen.
Levollisella mielenmaltilla tulee innokkaan metsämiehen ampua toinen laukaus, sillä hutiloiminen ja kiivaus tuottavat usein ikävän muiston päin tuuleen menneestä laukauksesta, varsinkin jos se tuota vihattua hukkaa tarkoitti.
Ja nyt luulee hän kadottavansa tukensa ja lohdutuksensa; hän luulee sen jo kadottaneensakin; hän ei enää usko minun rakkauteeni tässä silmänräpäyksessä, kun hän enemmän kuin koskaan tarvitsee tyttären, ystävän rakkautta, kun hän pelkää menettävänsä kaiken mikä hänestä on ollut pyhää, vanhempainsa muiston kunniallisen vanhan nimensä.
Nisnij Novgorodin kuvernöörinä hän "tarmokkailla toimenpiteillään" oli jättänyt huonon muiston, äärimmäisen oikeiston johtajana hän elokuussa oli sanonut sisäpolitiikan ainoiksi tehtäviksi saksalaisen "pakkoherruuden" ja "juutalaisten aikaansaaman" tavarankallistumisen vastustamista.
Mutta sinä uskonet, että hän kuitenkin aina mahtaa pitää sinusta hieman ja on ikäänkuin tahtonut antaa sinulle jonkun muiston ... niin, jonkun muiston kaikessa nöyryydessä ja kunniassa.
Mut ymmärrä mua oikein vaan, Niin, oikein vaan: Kun rakkaat luopuu toisistaan, He lausuvat: »taas kohdataan!» Taas kohdataan, niin, kohdataan! Kaikuja muilta mailta I, 1907, W. Shakespeare. Me kauniilt' odotamme hedelmää, Ei ihanuuden ruusu kuolla saisi; Vaan kun sen kukka maahan häviää, Sen muiston perillinen tallettaisi.
Kun tuntematon herkesi puhumasta, hän vielä muutaman sekunnin näytti kuuntelevan, ikäänkuin jonkin hämärän muiston etäistä kaikua. "Niin", hän vihdoin puheli ... "aivan niin ... minusta tuntuu ... vaan miksi minulta noin salaatte kasvonne? Mainitkaa minulle nimenne!"
Toki näin vihdoin tuttavat pellot, muiston pyhät vainiot, mutta näinpä sillon ikävyyden pellot ja niitut, ja pian en mitäkään nähnyt, vaan kurjan silmäni sumeaksi näin.
Ja eräänä toisena päivänä, 15 p:nä kesäkuuta: »Täällä maalla luen mieluimmin hänen kirjeitään. Ja kuinka monta kertaa olenkaan lukenut nuo hänen sydämensä tunnustukset. Saan nähdä hänet ainoastaan muiston silmin, muiston harson läpi. Missä mahtanee hän nyt olla ja mitkä ajatukset asunevat nyt hänen rinnassaan?»
Ja jos minä tahdon oikein rehellinen olla, tunnustan minä sinulle nyt, Anna Lepaa, kaikkien niiden linnunlaulu-lehtojen kautta, jotka juuri heräävät Luojaansa ylistämään, että minä olen todella saanut rauhan vasta nyt, kun sinä olet tuonut minulle takaisin muinaisen olentoni muiston, mutta oman kauniin sielusi kirkastamana.
Päivän Sana
Muut Etsivät