United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Raskaimmat raatoi äit' orjan työt Vaivoistaan nurkahtamatta; Hän valvoi päivät, hän valvoi yöt Lepoa muistelematta. Pojasta, toivoi hän, tulee mies Jalompi vanhempiansa, Ja maineens' rinnalla jää kenties Myös muistonen kantajastansa. Ja poika varttui kuin honka vaan, Ei vertaa häll' ole toista; Ja missä parhaita mainitaan, Nimensä kirkkainna loistaa.
Vaikka vihollisen näkö oli kauhistuttava, ei hän kuitenkaan ollut kertaakaan luonut silmiänsä maahan, ja kauan aikaa jälkeenkin päin, kun hänen ajatuksensa eivät voineet olla muistelematta tätä hirmuista tapausta, säpsähti hän unissansakin, milloin hänen vilkas kuvitusvoimansa toi näkyviin petoeläimen kaikki liikkeet.
Etkö sinä mene omaantuntoosi ja ajattele, mille jälelle tässä joudutaan, jos juontia yhä jatkat? Etkö muista mitenkä monasti lupasit olla juomatta ja muistelematta minun rikoksiani? Se oli melkein sama, jos olisi puhunut puulle, ei se kuunnellut, laski vain omaa junnataan. Ensi kerralla mentiin minua halpaa pakoon, silloin oli vielä renki parempi.
Mutta tässä sinä vaan kellättelit, kuorsaillen varmaankin, tyttöä sekä koko muutakin maailmata muistelematta. Ja Katri parka hän heräsi kohta päivän valjetessa, siinä huolessa ettei vaan kukaan muu ennättäisi viedä häneltä hänen kunnollista, valpasta Valentini-kumppaliansa, ja hän herätti sun suosion-osoituksella, joka St. Macgrider auttakoon! olisi rauta-alaisimenkin eläväksi saattanut.
Jos nuorukainen joutui tämän himon valtaan, työnsi hän luotansa ilomaljan, jota vanhuus, terveys ja elämänhalu kehottivat tyhjentämään: auringon loiste, kukan tuoksu oli lakannut häntä varten olemasta, suloisimman neitosen lemmenkatse, uskollisimman ystävän syli, maineen houkuttelevimmat vietteet, kaikki, jolle hänen sydämensä oli sykkinyt, oli menettänyt arvonsa hänen mielestään: hän näki poskensa kalpenevan, hiuksensa harmaantuvan, muistelematta huokauksellakaan pois pakenevaa elonsa kevättä: hän tunsi sielunsa sopusoinnun rikotuksi, sydämensä kuihtuvan, aatostensa kieltenkin höltyvän, niitä kun alinomaa, öin päivin jännitettiin yhtä ainoata päämäärää kohden; mutta sama se, olisivatpa vaikka maailman perustukset sortuneet, niin olisi hän sittenkin viimeiseen asti tähystänyt sulattimeen.
Vasta kun itse on ollut janoon nääntymäisillään tai nähnyt toisten olevan siinä hädässä, silloin oikein tietää kuinka kallis-arvoista vesi on". "Olin täällä", jatkaa hän vielä, "muistelematta koko muuta maailmaa, ja välistäpä teki mieli suostua erään Sisä-Arabian kuuluisimman runoniekan tarjomukseen, joka tahtoi minulle antaa avioksi 15-vuotisen tyttärensä, yhden Arabian sievimmistä kaunottarista mutta Herra sääti toisin".
"Tehkäämme niin," vastasi Synnöve ja pysähtyi. Siinä paikassa ei ollut marjoja, joita ottamaan hän olisi voinut kumartua, sen oli Thorbjörn kyllä merkille pannut; mutta Synnöve oli saanut pitkän korren, johon hän nyt pujotteli marjoja. "Tänään elävästi juohtui mieleeni ne ajat, jolloin me kävimme rippikoulua," alkoi Thorbjörn. "En minäkään voinut olla niitä muistelematta," vastasi Synnöve.
Enkö minä saa kylässä olla en yhtään. Istuinhan minä sielläkin Malilan tuvan penkillä, vaan olisin minä siitä lähtenyt, kun olisin aikani istunut. Kyllä niitä lapsen tehneitä akkoja olisi löytynyt jos mistä. Rupea nyt hyvä Aatu nukkumaan, houkutteli Anna Liisa. Sinähän lupasit olla muistelematta minun entisiä vikojani, ja nyt kuitenkin olet viime aikoina ruvennut niistä päissäsi puhumaan.
Katso linnan loistehissa Toista, syksy-yössä toista! Jos on yö, tai päivä paistaa, Riemu on tai murhe suuri Eikö kaikk' oo yhdenlaista, Kun on viall' elon juuri! Turha toivomus. Kas, aallot määriä vailla Käy merta kiiltelevää; Josp' aaltona muiden lailla Sain merta ma viilettää, Niin huoletta kalvaavatta, Niin kirkkaan-kylmänä vain, Niin aikaa muistelematta, Kun onnea nautita sain.